sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Talvilomailua ja yhdet sukat

Me ollaan miehen kanssa vietetty tämä viikko talvilomaa. Viime sunnuntaina lähdettiin Rukalle, mutta ennen sinne menoa käytiin Posiolla tutustumassa Korouoman jääputouksiin. Kierrettiin rengasreitti, noin viisi kilometriä pitkä ja siinä oli kivasti nousua ja laskua, rotkossa kun kerran oltiin. Meillä oli nastakengät ja kävelysauvat mukana ja niillä pärjäsi aika hyvin. Joissain kohdin polut oli niin jäässä, että niistä oli oikeasti laskettu pyllymäkeä, mutta niinpä sinne oli sitten mudostunut myös kiertopolkuja, joita pystyi käyttämään. 

Suosittelen ehdottomasti käymään, jos on mahdollisuus. Siellä oli todella upeita jääputouksia, eri kokoisia ja eri värisiä. Yhdessä oli jopa opastettua jääkiipeilyäkin, minkä minä kyllä jätän mielellään väliin.








Kierroksen loppupuolella oli sopivasti nuotio/laavupaikka, mihin jäätiin syömään evästä. Siinä lenteli myös aika kesyn oloinen kuukkeli, joka tuli siitä viereiseltä penkiltä hakemaan itselleen herkkuja.



Sen verran mielenkiintoinen paikka oli, että tulee varmasti käytyä myös kesällä.

Korouomasta ajeltiin sitten Rukalle hotelliin yöksi ja seuraavana aamuna lähdettiin huiputtamaan Valtavaaraa. Lähtöpaikka meinasi ensin olla hakusessa, mutta sitten päästiin reittiin kiinni. Mittari oli nollassa ja tuuli oli puhaltanut lunta polun päälle, olimme siis edelleen liikkeellä jalkaisin, ei suksilla, ja matkan edetessä rupesi räntää ja lunta satamaan enemmän ja vähemmän. Siitä tuli kyllä ikimuistoinen reissu. 

Laavulta lähdettiin ylös kohti Valtavaaran huippua ja oltiin se loppumatka ylös ensimmäiset kulkijat sille päivää. Polku oli peittynyt lumesta ja välillä merkkikepitkin oli lumen peitossa tai lumikinoksen takana tai muuten vain hukassa. Onneksi meillä oli kävelysauvat, joilla pysty kokeilemaan missä polku kulki, mutta useamman kerran humpsahdettiin yli metrin syvyseen hankeen. Ja sitten kun vielä tuuli heitti välillä vaakatasossa räntää silmälasit täyteen, niin ei aina ihan naurattanut. Jälkeenpäin kylläkin.





                                                








Lopulta päästiin Valtavaaran huipulle, jossa tuuli oikeasti kovaa ja räntää satoi oikeasti vaakasuorassa. Siinä jäi suunnitellut valokuvaukset vähiin. Piti ihan miettiä, että mistä suunnasta voi kuvia ottaa, että ei kamera kärsi. 




Loppumatka olikin sitten alaspäin ja se sujui joutuisasti. Lähellä olevassa kodassa meinattiin paistaa makkaraa, mutta siellä oli ollut ovi auki ja nuotiopaikka ja puut oli kastuneet, eikä niitä saatu syttymään, vaikka useampi sitä yritti. Niinpä tyydyttiin teehen ja leipään. Sinne Valtavaaralle oli tämä meidän paluureitti nopeampi ja helpompi ja moni tulikin sitä kautta sinne ja siinä olikin helposti seurattava polku. Lopulta kun päästiin takaisin alas ja parkkipaikalle, niin mentiin paistamaan makkarat laskettelurinteen juurella olevaan taukopaikkaan. Ja hyvältähän ne maistui sellaisen kierroksen jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdettiin vielä käymään tutulla paikalla Myllykoskella. Koski on ensimmäinen etappi pienellä Karhunkierroksella, mikä me käytiinkin viime kesänä kiertämässä. Siellä oli taas nastakengät tarpeen, kun alussa oli useampaa nousua ja laskua ja portaikkoa, jotka oli ihan jäässä. Onneksi sielläkin oli tehty kiertopolkuja, mitä pitkin pystyi helpommin kulkemaan.






Myllykoski pauhasi komeasti näin talvellakin. Ja siellä myllyn sisällä syötiin vielä evästä ennenkuin lähdettiin kotimatkalle.
Kiva reissu kaiken kaikkiaan. 

Oli minulla siellä matkassa myös sukkakutimet ja hotellilla niitä välillä sain kudottua.



Kuvion otin omasta päästä ja nämä on menossa lahjaksi tässä kevään aikana. Tänään sain ne valmiiksi ja lanka on seiska veikkaa ja sukkien koko 36.



Nyt on loma vietetty ja huomenna olisi aamulla kuudeksi töihin meno. Kovasti ollaan seurattu tätä koronakohua ja kyllähän se meidän työhönkin isosti vaikuttaa. Mutta päivä kerrallaan on menty ja tuntuu ohjeet muuttuvan monta kertaa päivässä, niin niitä sitten seuraillaan. 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja pidetään itsestä ja toisista huolta :)



sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Villasukat ja Wanhojen tansseja

Olen nyt viikon verran käynyt töissä taas ja käsi rupeaa olemaan suht normaalissa kunnossa, vaikka joistakin jutuista vielä vähän ärtyykin. Mutta kyllä se pikkuhiljaa siitä vertyy.

Sain nyt valmiiksi villasukat, jotka aloitin jo ennen joulua. Lanka on seiska veikkaa ja puikot oli 3,5 ja koko on noin 39-40. Ystäväni laittoi kuvan yli kaksi vuotta vanhoista villasukista, jotka silloin tein hänelle lahjaksi ja siellähän oli pohja kulunut puhki. Käskin silloin paikata ne jesarilla ja alotin uusien tekemisen. No, vähän aikaa tuossa nyt meni ennen kuin uudet sain valmiiksi, mutta ehkä paikkaus on pitänyt sen aikaa. 


Tuon isoimman kuvion otin "Villasukkien uudet kuviot" -kirjasta, jonka olen saanut tältä ystävältä ja pienemmät kuviot on omaa soveltamista.


Näistä tulikin sitten tavallaan Ystävänpäiväsukat.

Tänä perjantaina meillä olikin oikein prinsessapäivä, kun nuorimmaisella tyttärellä oli Vanhojen tanssit. Jostain syytä täällä Oulun alueella oli nämä penkkarit ja vanhat nyt helmikuun eka viikolla, vaikka ne on aina ennen ollut vasta toisella viikolla. Ja ymmärtääkseni kaikkialla muualla ne on vasta ensi viikolla. No, kuitenkin sain sen perjantain vapaaksi, niin pääsin ensin aamulla kuskaamaan tytärtä ystävän luo, joka teki hänelle kampauksen. Ystävä opiskelee kampaajaksi, niin oli hänellekin hyvää harjoitusta. 


Tässä ei näy takaa tuo kampaus, mutta siellä oli kaksi "timanttista" hiuskampaa pitämässä hiuksia kiinni.




Päivällä näillä vanholla oli kolme eri esityskertaa ja itse olin kameran kanssa heidän koululla ja sitten Ouluhallilla, jossa oli kaikki Oulun alueen tanssijat eli yhteensä 996 tanssijaa. Olihan se upean näköistä, kun tanssijat oli hienosti pukeutuneina ja viimeisen päälle laitettuina. Ja sellainen määrä tanssijoita tanssimassa samoja tansseja, oli kyllä hieno esitys.




Viimeinen valssi oli tietysti ylpeän iskän kanssa. Tämä kuva on otettu heidän koululla.

Olihan se rankka päivä nuorille, mutta varmasti ikimuistoinen. Kukapa nyt ei haluaisi viettää päivää prinsessana.

Meillä on täällä nyt plussakeli vähän kylmemmän pakkasajan jälkeen. Aamulla käytiin reipas kävely koiran kanssa suon reunalla ja oli lepposta kulkea. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :)




perjantai 17. tammikuuta 2020

Saikkukuukausi

Hiljaiselo jatkuu käsitöiden osalta, kun ennen joulua kaaduin ja minulta murtui vasemmasta ranteesta luu. Se on  nyt ollut melkein neljä viikkoa kipsissä ja kohta saan sen kipsin pois. Onni onnettomuudessa, että se oli vasen käsi, niin on pystynyt edes jotain tekemään. Käsitöitä en ole edes yrittänyt, paitsi nyt loppuaikana vähän virkkausta, kun ranne ei ole enää ollut yhtään kipeä. Joudun tietysti vielä jumppauttamaan sitä rannetta, sitten kun kipsi otetaan pois, mutta hyvällä mallilla tilanne kaiken kaikkiaan.

Joulun oli tietysti kipsin takia kotona ja meillä oli kaikki lapset paikalla ja keskimmäisen tytön Maisa-kissa ja Fredi-koira. Hyvin pärjättiin ja koirulitkin tuli yllättävän hyvin toimeen keskenään.











Nyt olenkin yrittänyt saada ajan kulumaan kotona. Onneksi tämä kipsi ei haittaa kävelemistä, joten aamuisin ollaan Axun kanssa tehty pitkiä kävelylenkkejä. Kirjoja olen lukenut ahkerasti ja kaikkea pientä kotihommaa, mitä ei normaalisti ehdi tekemään. Tällä viikolla oli onneksi vielä pari koulutuspäivää, joille pääsin kaverin kyydillä, oli kyllä mukava saada jotain järkevääkin ajateltavaa välillä.

Ennen joulua olin alotellut taas tekemään näitä "miehen korvikkeita", kun kummallakaan vanhemmalla tyttärellä ei ollut sellaisia. Kaikki vähän eri kokoisia, mutta samalla periaatteella. Vanhalla Miami-langalla virkkasin reunukset.



Vielä olisi loppu kuukausi sairauslomaa, rannetta jumpatessa ja ehkä pikkuhiljaa voisi katsoa mitä käsitöitä on jäänyt viime vuodelta kesken.

Meillä on täällä vähän lunta maassa ja vaikka plussan puolella on  ollutkin, niin maa sen verran jäässä, että nyt tulleet vähäiset lumisateet on jäänyt maahan.

Mukavaa viikonloppua kaikille :)


tiistai 10. joulukuuta 2019

Joulun odotusta ja tonttuilua

Joulukuu on jo pitkällä ja minulla rupeaa joulujutut olemaan jo hyvällä mallilla. Viikonloppuna päättelin tyttärelle lahjaksi tulevat villasukat, samaa hyvää mallia mitä olen nyt viime aikoina tehnyt ja seiska veikasta.



Lanttulaatikot sain myös viikonloppuna tehtyä ja tein samalla yhdet minun vanhemmille ja appivanhemmille myös.



Aikaisemmin tein jo saaristolaisleipää ja minulla oli tällainen kaveri apulaisena.



Tämä Salainen Sale-tonttu tuli mukaani töistä ja siellä hänen kuuluu ollakin, kunhan nyt muutaman päivän vietti täällä minun kanssani.

Ja tietysti tonttu on auttanut minua joulutorttujen paistamisessa.



Mutta olenpa minä saanut tehdäkin kaikkea valmiiksi, kun tänä jouluna meillä on kaikki tyttäret joulun kotona ja vielä toisen poikakaverikin tulee tänne ja näillä näkymin toisen tytön kissa ja koirakin eli vilskettä vilinää riittää. Ja onneksi minullakin on tänä jouluna jouluaatto ja joulupäivä vapaata, ihanaa!

Mukavaa joulun odotusta kaikille :)


keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Sitä perinteistä ja vähän jo joulun odotusta

Mitäpä sitä muuta näin kylmenevissä illoissa kuin villasukkaa. Nämä on ihan perussukat yksivärisestä ja raidoittuvasta seiska veikasta. Koko on 38 ja nämä lähtee Hopelle lämmittämään jonkun tarvitsijan varpaita.



Minähän olen täysin jouluihminen. Saatan ostaa joululahjaa jo pitkin vuotta jos tulee vastaan jokin sopiva tietylle henkilölle. No, nyt minä olen tehnyt tyttärilleni (17v, 22v ja 25v) kestävät joulukalenterit. Nyt menee vähän mainostamisen puolelle, mutta Ifolorilta on mahdollisuus tilata neliön mallisia retrovalokuvia, 24 kappaletta, jotka pakataan pieneen pahvilaatikkoon. Heti tuosta määrästä tuli mieleen joulu ja joulukalenteri.  Skannailin ja teetin sitten tyttöjen vanhoja jouluvalokuvia ja tuunailin vielä  laatikot jouluisiksi. Laitoin valokuvat nurinpäin laatikkoon ja taakse pienellä numero jokaiseen kuvaan. Ja yhden valokuvan saa katsoa aina yhtenä päivänä. Tällaisia niistä tuli.

Laatikon kansi toivottaa iloista joulua.




Sisällä tyttöjen jouluiset valokuvat.




Ja reunoissa jokaisen nimi.




Näistä valokuvista tulee tytöille mukavia muistoja ja ne säilyy pitkään.

Tänään meillä oli aamulla peräti -15 mittarissa ja oli oikein jo talvisen tuntuista, kun toissa yönä satoin muutaman sentin lumikerros.

Mukavaa tulevaa viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille :)


perjantai 18. lokakuuta 2019

Yhdet vielä

Tein tässä syksyn aikana vielä toisetkin sukat mukaillen kuviota kirjasta "Villasukkien uudet kuviot". Käytin samoja lankoja mitä aikaisemminkin ja koko on tällä kertaa 37.



Sen verran arvioin langan kulutuksen väärin, että piti ensimmäisestä sukasta purkaa kärkeä, kun tuo harmaa lanka ei riittänytkään enää toiseen sukkaan asti. Niinpä tein sinisellä kärjen päät. Nyt ei lankakeristä jäänyt kuin pienet nöttöset tähteeksi.

Syksy on jo pitkällä, viime viikonloppuna mies vaihtoi autoon jo talvirenkaat, kun luvattiin keskelle viikkoa myrskyä, mutta eipä tuota näkynyt. Aamulla on  kuitenkin välillä ollut pakkasen puolella, niin hyvä vaan että on nastat alla.

Pieni betoninen lintujen "vesikuppi" on jo välillä ollut jäässä.



Pihavajan katto on kerännyt sammalta ja lehtiä.




Ja Axu ihmettelee aidan takana.



Viime viikonlopuksi leivoin pitkästä aikaa peruskääretorttua, kun keskimmäinen tyttö oli tulossa käymään.


Se ei kyllä kauan säilynyt, oli aika helppoa syötävää :)

Sunnuntaina käytiin tyttären kanssa Kädentaitomessuilla ja pari tuntia vierähti nopeasti. Yllätin itseni ja en ostanut yhtään lankaa sieltä. Muutaman joululahjan ostin ja sitten itselle kivan maljakon, mikä oli tehty viinipullosta. Juuri sellainen, mihin mahtuu muutama pitkä kukka.

Mukavaa ja värikästä viikonloppua kaikille ja rentouttavaa lomaa niille joilla sellainen on  :)

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Syksyä syksyä

Hoksasin just että on vissiin ollut kiireistä syksyä, kun en ole syyskuussa ehtinyt kirjoitella mitään. 

No, syyskuussa kävimme mieheni kanssa Hossassa vähän patikoimassa. Lähdimme perjantaina ajelemaan ja päädyimme yöksi Hossan Lomakeskukseen. Siellä meillä oli huone sellaisessa 
rivitalotyyppisessä majoituksessa, jossa huone ja asunto oli sama asia. Jos katsoo kuvaa lomakeskuksesta, niin ymmärtää ehkä paremmin mitä tarkoitan. 

Lauantai aamuna lähdimme ajamaan pienen matkan kohti Ölökyn Ähkäsyn lähtöpistettä.  Reitti oli noin 10 kilometriä ja kiersimme sen myötäpäivään, mikä oli hyvä ratkaisu, koska alkumatkassa oli enempi nousua ja laskua ja silloin olimme vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. 

Julma-Ölkky kuuluu Suomen suurimpiin kanjonijärviin. Kanjoni on syntynyt aikoinaan maanrepeämästä ja vedet sinne tulee lähteistä ja valumavesistä. Pituutta sillä on 3 kilometriä ja kanjonien seinämien korkeus on jopa 50 metriä ja kanjonissa on syvyyttä toiset 50 metriä. Ölkky on lapinkieltä ja tarkoittaa rotkoa.





Kanjonin päältä laskeuduttiin alas ja lopulta pitkospuita pitkin 



Ölkynperälle, missä pidimme tauon ja paistoimme nuotiolla makkaraa ja nautimme eväsleivät ja termarista teetä.


Sitten polku jatkuikin rotkon toiselle puolelle ja kohti lähtöpistettä.

Puolessa välissä kanjonia oli ihana riippusilta, jonka tällä kertaa jätimme väliin. 



Mutta kanjonia saimme ihailla tälläkin puolella.




Ja kaikkea pientä kivaa oli myös polkujen varrella.









Täytyy myöntää, että kierros oli aika raskas, mutta kyllä oli näkemisen arvoinen. Ei tarvinnut unta odotella illalla, kun nukkumaan meni.

Seuraavana aamuna kävimme vielä katsomassa Lounatkoskea ennen kuin lähdimme kotimatkalle.






...ja sen vanhaa myllyä.






ja ihastelimme lintujen kerrostaloa.





Mutta näihin tunnelmiin toivottelen kaikille
ihanaa syksyistä lokakuuta :)