tiistai 10. joulukuuta 2019

Joulun odotusta ja tonttuilua

Joulukuu on jo pitkällä ja minulla rupeaa joulujutut olemaan jo hyvällä mallilla. Viikonloppuna päättelin tyttärelle lahjaksi tulevat villasukat, samaa hyvää mallia mitä olen nyt viime aikoina tehnyt ja seiska veikasta.



Lanttulaatikot sain myös viikonloppuna tehtyä ja tein samalla yhdet minun vanhemmille ja appivanhemmille myös.



Aikaisemmin tein jo saaristolaisleipää ja minulla oli tällainen kaveri apulaisena.



Tämä Salainen Sale-tonttu tuli mukaani töistä ja siellä hänen kuuluu ollakin, kunhan nyt muutaman päivän vietti täällä minun kanssani.

Ja tietysti tonttu on auttanut minua joulutorttujen paistamisessa.



Mutta olenpa minä saanut tehdäkin kaikkea valmiiksi, kun tänä jouluna meillä on kaikki tyttäret joulun kotona ja vielä toisen poikakaverikin tulee tänne ja näillä näkymin toisen tytön kissa ja koirakin eli vilskettä vilinää riittää. Ja onneksi minullakin on tänä jouluna jouluaatto ja joulupäivä vapaata, ihanaa!

Mukavaa joulun odotusta kaikille :)


keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Sitä perinteistä ja vähän jo joulun odotusta

Mitäpä sitä muuta näin kylmenevissä illoissa kuin villasukkaa. Nämä on ihan perussukat yksivärisestä ja raidoittuvasta seiska veikasta. Koko on 38 ja nämä lähtee Hopelle lämmittämään jonkun tarvitsijan varpaita.



Minähän olen täysin jouluihminen. Saatan ostaa joululahjaa jo pitkin vuotta jos tulee vastaan jokin sopiva tietylle henkilölle. No, nyt minä olen tehnyt tyttärilleni (17v, 22v ja 25v) kestävät joulukalenterit. Nyt menee vähän mainostamisen puolelle, mutta Ifolorilta on mahdollisuus tilata neliön mallisia retrovalokuvia, 24 kappaletta, jotka pakataan pieneen pahvilaatikkoon. Heti tuosta määrästä tuli mieleen joulu ja joulukalenteri.  Skannailin ja teetin sitten tyttöjen vanhoja jouluvalokuvia ja tuunailin vielä  laatikot jouluisiksi. Laitoin valokuvat nurinpäin laatikkoon ja taakse pienellä numero jokaiseen kuvaan. Ja yhden valokuvan saa katsoa aina yhtenä päivänä. Tällaisia niistä tuli.

Laatikon kansi toivottaa iloista joulua.




Sisällä tyttöjen jouluiset valokuvat.




Ja reunoissa jokaisen nimi.




Näistä valokuvista tulee tytöille mukavia muistoja ja ne säilyy pitkään.

Tänään meillä oli aamulla peräti -15 mittarissa ja oli oikein jo talvisen tuntuista, kun toissa yönä satoin muutaman sentin lumikerros.

Mukavaa tulevaa viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille :)


perjantai 18. lokakuuta 2019

Yhdet vielä

Tein tässä syksyn aikana vielä toisetkin sukat mukaillen kuviota kirjasta "Villasukkien uudet kuviot". Käytin samoja lankoja mitä aikaisemminkin ja koko on tällä kertaa 37.



Sen verran arvioin langan kulutuksen väärin, että piti ensimmäisestä sukasta purkaa kärkeä, kun tuo harmaa lanka ei riittänytkään enää toiseen sukkaan asti. Niinpä tein sinisellä kärjen päät. Nyt ei lankakeristä jäänyt kuin pienet nöttöset tähteeksi.

Syksy on jo pitkällä, viime viikonloppuna mies vaihtoi autoon jo talvirenkaat, kun luvattiin keskelle viikkoa myrskyä, mutta eipä tuota näkynyt. Aamulla on  kuitenkin välillä ollut pakkasen puolella, niin hyvä vaan että on nastat alla.

Pieni betoninen lintujen "vesikuppi" on jo välillä ollut jäässä.



Pihavajan katto on kerännyt sammalta ja lehtiä.




Ja Axu ihmettelee aidan takana.



Viime viikonlopuksi leivoin pitkästä aikaa peruskääretorttua, kun keskimmäinen tyttö oli tulossa käymään.


Se ei kyllä kauan säilynyt, oli aika helppoa syötävää :)

Sunnuntaina käytiin tyttären kanssa Kädentaitomessuilla ja pari tuntia vierähti nopeasti. Yllätin itseni ja en ostanut yhtään lankaa sieltä. Muutaman joululahjan ostin ja sitten itselle kivan maljakon, mikä oli tehty viinipullosta. Juuri sellainen, mihin mahtuu muutama pitkä kukka.

Mukavaa ja värikästä viikonloppua kaikille ja rentouttavaa lomaa niille joilla sellainen on  :)

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Syksyä syksyä

Hoksasin just että on vissiin ollut kiireistä syksyä, kun en ole syyskuussa ehtinyt kirjoitella mitään. 

No, syyskuussa kävimme mieheni kanssa Hossassa vähän patikoimassa. Lähdimme perjantaina ajelemaan ja päädyimme yöksi Hossan Lomakeskukseen. Siellä meillä oli huone sellaisessa 
rivitalotyyppisessä majoituksessa, jossa huone ja asunto oli sama asia. Jos katsoo kuvaa lomakeskuksesta, niin ymmärtää ehkä paremmin mitä tarkoitan. 

Lauantai aamuna lähdimme ajamaan pienen matkan kohti Ölökyn Ähkäsyn lähtöpistettä.  Reitti oli noin 10 kilometriä ja kiersimme sen myötäpäivään, mikä oli hyvä ratkaisu, koska alkumatkassa oli enempi nousua ja laskua ja silloin olimme vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. 

Julma-Ölkky kuuluu Suomen suurimpiin kanjonijärviin. Kanjoni on syntynyt aikoinaan maanrepeämästä ja vedet sinne tulee lähteistä ja valumavesistä. Pituutta sillä on 3 kilometriä ja kanjonien seinämien korkeus on jopa 50 metriä ja kanjonissa on syvyyttä toiset 50 metriä. Ölkky on lapinkieltä ja tarkoittaa rotkoa.





Kanjonin päältä laskeuduttiin alas ja lopulta pitkospuita pitkin 



Ölkynperälle, missä pidimme tauon ja paistoimme nuotiolla makkaraa ja nautimme eväsleivät ja termarista teetä.


Sitten polku jatkuikin rotkon toiselle puolelle ja kohti lähtöpistettä.

Puolessa välissä kanjonia oli ihana riippusilta, jonka tällä kertaa jätimme väliin. 



Mutta kanjonia saimme ihailla tälläkin puolella.




Ja kaikkea pientä kivaa oli myös polkujen varrella.









Täytyy myöntää, että kierros oli aika raskas, mutta kyllä oli näkemisen arvoinen. Ei tarvinnut unta odotella illalla, kun nukkumaan meni.

Seuraavana aamuna kävimme vielä katsomassa Lounatkoskea ennen kuin lähdimme kotimatkalle.






...ja sen vanhaa myllyä.






ja ihastelimme lintujen kerrostaloa.





Mutta näihin tunnelmiin toivottelen kaikille
ihanaa syksyistä lokakuuta :)



maanantai 26. elokuuta 2019

Syksyn tuntua

Niin se rupeaa olemaan elokuu jo lopuillaan ja kesä takana päin. Minulla on näemmä tullut yli kahden kuukauden tauko päivityksessä, mutta onpa ollut niin paljon muuta mielessä ja on tullut ulkoiltua, etten ole malttanut koneella istua. 

Piti ihan katsoa mitä olin aikaisemmin kirjoitellut ja kuvia laitellut, että olin niidenkin suhteen ajan tasalla. Jospa tässä aloittelisin sitten kesän aikana tehdyistä vähistä käsitöistä.

Nämä sukat aloittelin junamatkalla Helsinkiin kesäkuussa ja lopettelin joskus heinäkuun puolella. 




Lankana on Nalle, puikot 3 ja koko noin 37-38.




Sitten virkkailin kesän aikan niin sanottuja "miehen korvikkeita".
Eli maton liukuestettä, jonka ympärille virkkasin vanhasta Miami-langasta reunukset. Näillä on helppo aukaista lasipurkkeja, ei luista ja saa tukevan otteen kannesta.



Suosittelen testaamaan, on itsellä käytössä ja annoin myös omille vanhemmille ja kehuivat kovasti.

Viikonloppuna sain valmiiksi toiset villasukat, tällä kertaa 7-veljestä langasta. Puikot 3.5 ja koko 40.




Sukkien malli on kirjasta "Villasukkien uudet kuviot" ja tykästyin tuohon yksinkertaiseen malliin se varran, ett nyt on jo toisetkin puikoilla samoilla langoilla. Ja osittain samoilla langoilla sen vuoksi, kun muun väriset langat on nyt penkin sisällä ja sen penkin päällä on Maisa-kissan hiekkalaatikko. 

Maisa tuli meille useammaksi viikoksi hoitoon, kun viikon päästä Maisalla on tuossa Oulussa kulmahampaiden poisto ja sen jälkeen pitää olla vähän rauhallisemmin ja se ei kotioloissa Fredin kanssa oikein onnistu. Axun kanssa sujuu yhteiselo jo aika leppoisasti.

Maisa on taas ominut itselleen paikan ikkunalta, josta voi verkon takaa seurata mitä pihalla tapahtuu.




Axun kanssa on tottunut, että sen kyllä kuulee ja näkee missä se on. Maisan kanssa saa välillä ihmetellä, että missä se on kun ei näe eikä kuule sen liikkumista. Alussa Maisa pysytteli omissa oloissaan, mutta nyt se selkeesti seuraa meidän tekemisiä. Tänäänkin etsin ja huutelin sitä, kun ei missään näkynyt, niin kohta se oli mun selän takana ihmettelemässä, että mitäs minä nyt huutelen.



Axullakin meni muutama päivä totutteluun Maisan kanssa, mutta nyt jo taas aika hyvin pärjäävät.




Mukavaa elokuun loppua kaikille. Tälle viikolle lupasivat vielä vähän lämpimiä päiviä, joten nautitaan niistä :)



tiistai 18. kesäkuuta 2019

Lomailua

Nopeasti meni kolmen viikon kesäloma, mutta kaikin puolin oli mukava loma. Käytiin vielä tässä viimeisellä viikolla Helsingissä, kun nuorimmainen meinasi ettei ole ollenkaan käynyt, mikä pitikin osittain paikkansa, kun on pienenä käynyt viimeksi. Leppoisasti meni sinne matka junalla ja aika kului käsitöitä tehden ja kirjaa lukien. 

Olimme Vantaalla Flamingossa yötä ja siinä yhteydessähän on Kauppakeskus Jumbo. Keskiviikko iltana kävimme Jumbon myymälöissä ja siellä oli Akateemisessa loppuunmyynti, kaikki -60% ja löysin pari kivaa käsityökirjaa. Näille jäi hinnaksi enää reilu kymppi kappaleelta.



Seuraavana päivänä mentiin sitten bussilla Helsinkiin ja kierreltiin siinä keskustan tuntumassa, lähinnä shoppaillen. Ja ostokset olikin sitten enimmäkseen tyttären vaateostoksia.

Kesäloman alussa otin vaihteeksi virkkuukoukun esille, monesti kesällä tekee mieli jostain syystä enempi virkata kuin kutoa, ja sain aikaiseksi patalapun ja ohje on Patalappuja a la carte -kirjasta.


Kuvan värit on kyllä nyt ihan oudot, mutta pohjana harmaa, jossa vaaleaa ja tummaa sinistä.

Eilen oli viimeinen virallinen lomapäivä ja sain aikaiseksi paistaa fetapinaattipiirakan ja oli kyllä maukasta. Mieskin kehui ja varmisti, että oliko se pelkkää kasvista eli kyllä oli.


Pihamaalla on nyt tällaista piristystä:

virpiangervoa


lumipalloheisiä


saniaista


ja kuunliljaa.




Mukavaa juhannusviikkoa kaikille, jospa sää pysyisi aurinkoisena :)




lauantai 8. kesäkuuta 2019

Pieni Karhunkierros 05.06.2019

Kävimme mieheni ja hänen veljensä kanssa kolmisenkymmentä vuotta sitten oikean Karhunkierroksen ja silloin sen lähtöpaikkana oli tuo Sallantie ja Ristikallio. Nyt kuultiinkin sitten että sitä on vielä vähän pidennetty ja laitettu lähtöpaikaksi myös Hautajärvi, mutta sitähän voi kiertää sellaisen matkan mitä itse haluaa. Näppärä lyhyempi versio tulee jos lähtee vaikka Oulangan luontokeskuksesta. 

No, joka tapauksessa ollaan miehen kanssa pitempään jo mietitty, että olisi kiva käydä se ihan lyhyt päivän matka eli Pieni Karhunkierros, jonka lähtö- ja päätepiste on Juumassa. Niinpä nyt kun meidän kesäloma ajoittui kesäkuun alkuun, niin ajateltiin että olisi hyvä lähteä testaamaan kuntoa. Kova seuraaminen oli sääennustuksissa, että saadaan sateeton päivä ja vihdoin viime tiistaina sitten mentiin Rukalle hotelliin yöksi ja keskiviikko aamuna oltiin jo yhdeksän aikoihin Juuman parkkipaikalla valmiina lähtöön. 




Etukäteen oltiin mietitty, että minkä verran pitäisi missäkin ajassa kulkea ja arveltiin, että sopiva kokonaisaika olisi 6-7 tuntia. Eipä me kuitenkaan osattu kartalta katsoa, että minkälaista maastoa mikäkin pätkä oli ja niinhän siellä oli joissakin kohdin kovastikin nousua ja laskua ja joissakin helpompaa tasamaata. Me oltiin liikkeellä normi lenkkareilla ja niillä pärjäsi hyvin, ei kastunut jalat. Sää kuitenkin suosi meitä, lähtiessä oli noin 10 astetta lämmintä ja ylin lämpötila kävi ehkä 16 asteessa ja pääosin oli pilvessä. Ja sääskiä ei ollut lainkaan vielä.

Juuman alue itsessänsä on jo nättiä, tämä kuva on otettu Juuman leirintäalueelta ensimmäiselle riippusillalle päin.






Ja tämä riippusillalta Juumaan päin.





Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Myllykoski, missä voi käydä myös hyvin pikavisiitillä vaikka perheen kanssa makkaranpaistossa.







Mylly oli käytössä vuoteen 1949 asti, jolloin viimeiset jauhot jauhettiin. 2000-luvun alussa myllytupa kunnostettiin päiväkävijöitä palvelevaksi tuvaksi.

Myllykoskelta lähdettiin kulkemaan kierrosta myötäpäivään, mikä on suositeltavaa jatkoa ajatellen. Heti alussa tuli vastaan toinen riippusilta. Ja vaikka en pelkääkään kulkea niitä, niin siinä vaiheessa kun se rupeaa heilumaan edestakas, niin kyllä se vähän ilkeästi ottaa mahanpohjasta.




Matka jatkui kohti Pyöreälampea ja sinne oli monen näköistä polkua.







Pyöreälampi oli sievä lampi, jonka rannalla olisi ollut nuotiomahdollisuus, mutta me jatkoimme vielä eteenpäin matkaa.



Lammen ympäristössä ja itse lammessakin oli todella paljon kaatuneiden puiden runkoja, mitä kovasti ihmeteltiin.

Seuraava kohde olikin huikaiseva Kallioportti. Oli todella hankalaa yrittää saada valokuvaan sitä korkeuseroa, mikä siellä oli, mutta jospa näistä jotain selvää saa.









Kallioportilta laskeuduttiin 100 metriä maaportaita pitkin ja tämä oli syynä myötäpäivään kiertämiseen eli ei tarvinnut kiivetä niitä ylöspäin.

Tuo näköalatasanne näkyy alla olevassa kuvassa ylhäällä vasemmalla.




Kallioportin jälkeen kohteena oli Harrisuvanto ja nimensä mukaan paikka onkin ollut pitkään tunnettuna harjusten kutupaikkana. Matkalla Harrisuvantoon kuljimme pienen uoman varrella








Ja Harrisuvannossa pidimme pienen ruokatauon nuotion äärellä.







Ja sieltä matka jatkui taas riippusiltaa pitkin 




Kalliosaaren kautta 







kohti Siilastupaa.




Siilastupa pystytettiin vuonna 1940 talvisodassa ansioituneelle kenraali Hjalmar Siilasvuolle kalamajaksi. Aseveljet salvoivat hirret Venäjän puolella välirauhan aikana. Kenraali ei kuitenkaan koskaan ehtinyt käymään Jyrävän jylhissä maisemissa sijaitsevalla majallaan. Tupaa on peruskorjattu, mutta pääsääntöisesti se on alkuperäisessä kuosissaan. Nyt kämppä toimii 12 hengen autiotupana.




Siilastuvan nuotiopaikalla pidimme toisen evästauon ennen kuin menimme ihastelemaan Jyrävän komeaa köngästä. Siinä Kitkajoki puristuu kahden kallioseinämän väliin ja tipahtaa muutaman metrin matkalla yhdeksän metriä alas hurjasti pauhaten.





Jyrävältä olikin sitten lyhyt matka Aallokkokosken kautta 






takaisin Myllykoskelle






ja lähtöpaikkaan Juumaan.



Juumassa kävimme kahvilassa syömässä jäätelöt ja jututimme kahvilan- ja leirintäalueenpitäjää. Tämä oli vanhempi naishenkilö ja hän kertoi, että jossain vaiheessa tämä oikea iso Karhunkierros oli laitettu kulkemaan ohi Juuman eli patikoijat ei enää pysähdy Juumassa, mikä on tietysti kovasti vaikuttanut heidän toimintaansa. Ja sitä siinä mietti ettei heillä ole jatkajaa toiminnalle. Todella harmillista, on nimittäin hieno paikka.

Lopuksi vielä pitää todeta, että hyvin jaksettiin kulkea tuo 12 kilometriä ja loppu matka meillä meni sen verran joutuisasti, vaikka ei kiirehdittykään, että aikaa kului vain 5 tuntia. Ainut mitä olisi voinut harjoitella, niin portaissa kulkemista, oli nimittäin pohkeet kipeenä reissun jälkeen.

Loma jatkuu vielä viikon verran ja muutaman todella helteisen päivän jälkeen kuulostaa vähän jo ukkoselta. Mukavaa viikonloppua kaikille :)

J.K. Aiheeseen liittyen luin eilen vielä Anni Polvan kirjan Kumpi vei sydämeni vuodelta 1978.