Virkatut pesulaput ja vähän leipomista

 Vanhin tytär ehdotteli jo aikaa sitten, että voisin tehdä hälle lahjaksi virkattuja "vanutyynyjä". Testasin muutamaa ohjetta ja tällaiset niistä sitten tuli. Yhteensä lappuja tuli nyt 12 kappaletta, mutta onhan tässä vielä aikaa jos innostun lisääkin tekemään. Ajattelin nimittäin laittaa nämä pukin konttiin.

Pussin ja ylemmät laput tein  Novitan ohjeella ja alemmat laput tein tällä ohjeella. Pussi käy säilytyspussina ja pesupussina. Lankana pesulapuissa oli Novita Siro 53% puuvilla, 33% viskoosi ja 14% pellavaa. Pussiin käytin Novita Cotton Softia 100% puuvillaa.

Elokuun lopulla vietettiin kevään ylioppilasjuhlia ja olin kyökkipiikana kaverin pojan juhlissa. Leivoin sinne mansikkajuustokakun, jonka sovelsin kahdesta eri ohjeesta, täältä ja täältä. Ja tällainen siitä sitten tuli. 

Vähän jänskätti, että onko vielä tuoreita mansikoita saatavilla, kun juuri sillä viikolla muutamana päivänä ei mansikoita tullutkaan kauppaan, mutta sain onneksi vielä hyvät mansikat kakkuun.

Olen nyt innostunut juurileipomisesta. Tilasin  Leipävallankumous-kirjan ja aloitin ihan alusta tekemällä oman leipäjuuren. Nyt olen suurin piirtein kerran viikossa leiponut juureen tehtyä leipää ja onhan se eri hyvää. 

Tässä kuva ihan ensimmäisestä leivästä ja sehän näytti ihan oikealta leivältä, ja maistui myös.

Nytkin siellä on juuri odottamassa jatkokäsittelyä ja tänään olisi taikinan käsittely, ja huomenna vasta leivän paistaminen. Tämä juuri leivonta ei nimittäin ole kiireisen hommaa. Pitää vähän aina katsoa aikataulua, että milloin mitäkin ehtii tehdä. Mutta se on niin ihmeellistä, että tätä samaa juurta voi käyttää pullataikinassa ja paljon muussakin leivonnassa. Mutta niitä en vielä ole ehtinyt kokeilemaan. 

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille :)

Muu-muu-mustikka ja Villa

 Viikonloppuna saatiin vihdoin tehtyä kunnon siivous (sen jälkeen, kun kesäkissa ja -koira oli lähtenyt omaan kotiin) ja saatiin puhtaat matot lattialle. Sen kunniaksi leivoin mustikkaisen sitruunajuustokakun, jonka ohje löytyy täältä. Todella ihanan makuinen kakku, suosittelen kokeilemaan.

Meillä oli pihalla kesän ajan sellainen projekti kuin oleskelutilan rakentaminen. Toukokuussa tilattiin netraudasta paketti, joka oli tällainen. Eli kasa lautoja ja pussillinen ruuveja.

Minä valitsin maalin ja mies maalasi laudat.

Sitten alkoi niiden kokoaminen.

Juhannukseen mennessä oltiin näin pitkällä. Tästä näkee millainen katto laitettiin ja kattohan ei kuulunut tuohon pakettiin.

Ja tässä todisteena, että minäkin osallistuin työntekoon muutakin kuin työnjohtajana.

Tuosta kuvasta näkee, mitä kuului siihen pakettiin eli kaikki mitä sen jälkeen tehtiin oli meidän omaa ideointia.

Tässä sitten valmiina ja ihanahan tästä tuli, meidän Villa. 

Oikealla oleva ikkuna on vanhaa parvekelasia ja tuo toinen on hyttysverkkoa, jonka päälle on nyt laitettu irroitettava/siirrettävä pleksi. Tarkenee vähän viileemmälläkin kelillä, varsinkin kun laitettiin vielä parvekelämmitin sinne. 

Ja etuosa on myös hyttysverkkoa, suunniteltu tällaiselle hyttyskammoiselle ihmiselle.

Sitten vielä vähän sisäpuolelta.

Seinälle laitettiin kuvia meidän patikointi reissuista.

Ja sitten vielä illan pimetessä loistavat aurinkokennovalot.

Täällä Villassa me ollaan nyt vapaalla ollessa nautittu aamuisin meidän aamukahvit ja -teet. Samalla kuunnellaan radiosta musiikkia ja ratkotaan ristikoita ja sudokuja.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)

Kesälomareissailua

Meillä alkoi miehen kanssa yhtäaikaa kesäloma heti juhannuksen jälkeen. Heti loman alkupuolella tehtiin pieni lomareissu Rovaniemen suuntaan. 

Ensin ajeltiin Tervolan Kätkävaaralle, paitsi ei lähdetty kiertämään sitä luontopolkua, koska minulla ei jalkapohja ollut ihan kunnossa pitkälle patikoinnille. Niinpä kierrettiin siinä alussa oleva helppo reitti kauniin Perälammen ympäri.

Meillä oli aluksi siellä seurana käki, joka kukkui siinä ja kiersi lampea meidän edeltä, kunnes jatkoi matkaansa muualle. Siellä olivmyös yksinäinen joutsen, joka arkana siirtyi lammen toiselle reunalle, kun lähestyttiin sitä. 

Lammen rantaheinikossa oli myös monenmoista isompaa ja pienempää liikkujaa, kuten sammakko, joka loikkasi piiloon jalkojen juuresta. Ei kuitenkaan sen enempää säikytelty toisiamme.

Hieno ja helppo reitti, jonka varrella oli ilmeisesti ollut laavu, missä pystyi paistamaan makkaraa. Ilmeisesti siksi, että nyt siellä oli vain hiiltyneet jäännökset, oli palanut matalaksi koko paikka ja läheiset puutkin oli osittain palaneet. Onneksi tuli ei ollut levinnyt laajemmalle. Laavun jäännöksissä paistettiin makkarat ennenkuin jatkettiin matkaa Rovaniemelle.

Rovaniemellä oltiin hotellissa yötä ja tuhdin aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan pienempää tietä kohti Unarinköngästä. Unari sijaitsee Rovaniemen, Sodankylän ja Kittilän kirkonkylien muodostaman suuren kolmion keskellä. Unarinköngäs sijaitsi suurinpiirtein keskellä ei mitään. Metsätiellä oli leveä käännöspaikka, mihin jätimme auton ja lähdimme alas pitkospuita pitkin.

Matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä ja siinä se sitten oli: komea Unarinköngäs.

Onneksemme siellä ei ollut muita kulkijoita ja koska paikka oli todella upea, niin vietimme siellä pitemmän aikaa nautiskellen luonnosta, ja syötiin evästä ja paistoimme makkaraa. 

Takaisin Rovaniemelle kierrettiin eri tietä ja matkalla kävimme katsomassa Vikaköngästä, jonne pääsikin melkein suoraan parkkipaikalta, hieno oli mutta edellisen paikan jälkeen melko pliisu.

Siinäpä oli sen päivän nähtävyydet, mutta matkan varrella saatiin ideoita uusille retkille. Valokuva muistutuksena itselle.

Seuraavana aamuna lähdettiin kotimatkalle, mutta ei tietenkään suorinta tietä. Ennen lomaa oli paikallisessa lehdessä juttua Suomen vesiputouksista ja Rovaniemen lähellä oli yksi harvinaisuus, nimittäin Suomen ainoa tiimalasivesiputous. Sinne halusin tietysti kameran kera päästä ja sinne suunnattiin auton keula.

Putous on Vähänojanköngäs Vanttauskoskella ja se on kuusi metriä korkea. Putouksen yläosa on kuin ylöspäin aukeava ja alaosa päinvastoin alaspäin aukeava viuhka. 

Meillä oli selkeät ohjeet tielle, josta lähdettiin sitten etsimään itse putousta. Vähänojanköngäs sijaitsee Kuusamontie 5140, josta vastakkaiseen suuntaan lähtee Hyypiöharjuntie. 

Putoukselle ei nimittäin mene mitään polkua, vaan piti kulkea aika tiheän metsän läpi. Ja jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin eihän me heti sitä löydetty. Lähdettiin nimittäin tieltä väärään suuntaan. Niinpä me rämmittiin kosteassa metsässä (onneksi oli kumpparit jalassa) kartan mukaan Vanttauskoskelle, joka oli vain aika kuivan oloinen lampi. Palattiin takaisin autolle, housut ihan märkänä ja minä olin jo valmis luovuttamaan. 

Mies kuitenkin katsoi kännykällä maastokarttasovelluksella ja niin me lähdettiin uudestaan ja tällä kertaa tieltä oikealle voimalinjaa pitkin.

Tästä lähdettiin liikkeelle ja voimalinjan kohdalla lähdettiin seuraamaan voimalinjaa tien oikealle puolelle.

Karttasovellusta apuna käyttäen me vihdoin löydettiin koski ja sitten itse vesiputous. Siellä se oli keskellä metsää komea tiimalasivesiputous.

Oli se kyllä uskomatonta, että tuonne ei mennyt mitään kunnon polkua, vaan tuo oli keskellä metsikköä. Voi vain sanoa, että väsyneinä mutta onnellisina palasimme takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tuolla paikan päällä ei oikein nähnyt, että millaisia kuvista tuli, niin vähän jäi vielä kaivelemaan ja voi olla että joskus vielä käydään tuolla uudestaan, kun "polku" on jo tuttu ja saan yrittää ottaa parempia kuvia.

Nyt on jo vähän suunnitteilla viikonloppureissua syksymmällä, mutta katsotaan sitä sitten kun se on ajankohtainen.

Nyt näin sunnuntaina täällä paistaa aurinko aikaisempien vesisateiden jälkeen, joten nauttikaamme siitä.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :)

Jotain valmista kesälläkin

Pitkästä aikaa sain itseni koneen ääreen ja piti vähän selailla, että mitä olen viimeksi tänne kirjoitellut ja tietysti mitä te muut olette postailleet. 

Jostain syystä kesä on mennyt todella nopeasti ja onhan sitä toki vielä jäljelläkin, mutta itsellä kun on jo loma pidetty ja normaali työarki alkanut, niin rupeaa jo pikkuhiljaa olemaan syksy mielessä.

Olenhan minä todellakin saanut jotain käsityötäkin tehtyä. Matleenalta Lankapirtin-blogista sain Kodin Pellervo -lehden, jossa oli kiva ohje makrameelaukulle. Mukava oli tehdä, eikä mennyt kauan aikaa. Jotenkin tuo makrameen tekeminen on sellaista mieltä rauhoittavaa. 

Lankana käytin tähän Paulina-punoskudetta, mikä onkin sopivan jämäkkä laukkua varten. Tästä tuli kiva kassi, jonka voi ottaa vaikka kirjastokassiksi (jos ei ihan kymmentä kirjaa lainaa).

Sitten pitää ehdottomasti kertoa sellainen ihmeellisyys, että minä olen ommellut jotain ompelukoneella. Siihen on oikeastaan syynä yksi äitini vanha pöytäliina. 

Tämä liina on väriltään jo sellainen, että en halunnut tätä pois heittää, vaikka siinä on vähän reikää ja on jo pikkasen kulahtanut. Liina taitaa olla peräti 70-luvulta, ainakin mitä katselin vanhoja valokuvia, niin siellä se oli keittiön pöydällä. Nyt on värit vähän haalistuneet, mutta hyvin käy seuraavaan tarpeeseen. 

Pöytäliinasta kehkeytyi esiliina. Mallasin tätä vanhaan essuun ja leikkasin ylimääräiset pois reikäsistä kohdista. Sitten menin vielä kaikkein helpoimman kautta, enkä ommellut reunoja muutoin kun mitä laitoin tuon kanttinauhan. Mutta olen oikein tyytyväinen tähän ja sain samalla otettua vanhan liinan uusiokäyttöön.

Meillä on nyt kesän ollut keskimmäinen tyttö kotona, kun hän sai Oulusta kesäksi töitä ja hänen kanssaan on sitten meillä asustanut Maisa-kissa ja Fredi-koira. 

Sekä Maisa että Fredi ovat kuin kotonaan meillä ja viihtyvät hyvin. Kiva on ollut seurata niiden touhuja ja innokkaasti olen harjoitellut valokuvaamista näiden liikkuvien kohteiden kanssa.

Minulla on tosiaan kesäloma jo vietetty ja käytiin miehen kanssa pienellä kotimaan reissulla, mistä olisi tarkoitus kirjoitella oma juttu tänne blogiin.

Tällä hetkellä sataa vettä ja sitä se on nyt ollut. Välillä saattaa vähän kirkastua ja seuraavassa hetkessä onkin taas pilvessä ja vettä ripottelee. 

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille, toivottelee myös meidän Axu :)

Kesälomailua ja häämatka

Meillä tosiaan on mieheni kanssa nyt viikon kesäloma ja alku vuodesta jo varattiin viikon matka Italiaan Gardajärvelle juhlistamaan meidän Helmihääpäivää, ollaan nimittäin oltu 30 vuotta naimisissa. 

Kuinkas sitten kävikään? Matka piti perua, mutta lomaviikko haluttiin kuitenkin pitää tässä toukokuussa. Meidän hääpäivä oli tiistaina eli 19. päivä. Piti vähän säätiedotuksia seurata ja sen mukaan sitten tehdä häämatkakin. Maanantaille lupasi suhteellisen aurinkoista keliä ja niinpä maanantaiaamuna pakattiin reppua ja kameraa mukaan ja ajettiin Oulun Pilpasuolle.

Pilpasuo on valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohde ja Natura 2000 -suojelukohde. Suo on kehittynyt muinaiselle noin 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle ja itse suoallas on vanhassa Oulujoen uomassa. Erilaisia suotyyppejä sieltä löytyy 23 ja lintujakin siellä on monenmoista.

Kuljimme siellä 7 kilometriä pitkän reitin, osa meni metsässä, mutta pääosin suoalueella, jota kuljettiin pitkospuita pitkin. Lähdimme heti aamutuimaan liikkeelle ja tarkoituksena oli yrittää pongata myös lintuja. Lintujen sirkutusta kuului tosi paljon, mutta näköyhteys saatiin vain muutamaan lintuun. Lintutuntemuskaan meillä ei niin kovin hyvä vielä ole, mutta nähtiin ainakin taivaanvuohi, hanhia ja joutsenia pesällä. 

Metsäalueella yksi nähtävyys oli Ala-Korkiakankaan muisnaisranta. Sen lakea peittää louhikko, missä on ihmisten latomia kiviröykkiöitä.

Välillä suoalueen yli menevät pitkospuut oli minun mielestä turhan kapeat ja piti kunnolla keskittyä reitillä kulkemiseen. Ja muutamassa kohdassa laudan toinen pää oli irti ja se heijasi vähän tai sitten naulat oli vähän koholla, niin piti varoa ettei kenkä tartu kiinni siihen. Mutta muuten reitti oli suhteellisen helppo kulkea.

Reilun puolen välin jälkeen päästiin laavulle ja valmiille tulille makkaraa paistamaan. Ja olihan meillä mukana mini pullo kuohariakin.

Mukava häämatka kaiken kaikkiaan ja sääkin suosi, kun aurinko paistoi melkein koko matkan.

Seuraavana päivänä oli meidän oikea hääpäivä ja sitä juhlistettiin kotona laittamalla ruokaa oikein pitkän kaavan kautta.

Kuohuviiniä parmesania, vuohenjuustoa, mansikoita, viikunahilloa ja keksejä.

Pippuripihviä, uunijuureksia ja tankoparsaa pekonilla.

Mutakakkua, jäätelöä ja mansikkaa.

Jospa näillä eväillä pärjää taas seuraavat 30 vuotta :)

Mukavaa Helatorstaita ja loppuviikkoa kaikille :)