tiistai 13. heinäkuuta 2021

Kesäilyä

 Minulla näyttää olleen kovinkin kiireinen kevät ja kesä, kun en ole tänne saanut mitään aikaiseksi. Ja jos totta puhutaan, niin eipä ole käsitöitäkään tullut tehtyä, ainakaan valmiiksi asti. 

Kesäkuun alussa pidettiin miehen kanssa yksi viikko kesälomaa, niin saatiin järjestellä meidän nuorimmaisen valmistujaisjuhlia. Oli tuplajuhlat, kun Sara suoritti kaksoistutkinnon eli kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui samalla lähihoitajaksi. Ja sai heti kesätöitä vanhusten hoitopaikasta ja toivottavasti syksyllä jatkuu saman työnantajan leivissä.


Onnellinen ylioppilas

Perinteinen perhepotretti omenapuun alla


Kakku lähihoitajalle


Mansikkajuustokakku


Makeat leivonnaiset leivoin juhliin itse, mutta suolaisesta puolesta vastasivat ystävät. Ja vastavuoroisesti ensi vuonna leivotaan sitten heidän juhliin.


Töissä oli vähän erilaista aikaa, kun laitettiin uutta S-markettia valmiiksi. Oli kuitenkin tosi mukavaa laittaa hyllyjä paikoilleen, tehdä hyllykarttoja, miettiä mitä kaikkea tarvitaan, unohtuuko joku olennainen asia. Kaikesta selvittiin ja vihdoin juhannuksen alla vietettiin avajaisia. Avajaisnauhan kävi leikkaamassa kunnallisneuvos Pertti Sankilampi (minä vasemmalla pitelemässä nauhaa).



Ja nyt ollaankin sitten oltu ihka uudessa myymälässä töissä ja onhan se luksusta, kun aikaisempi myymälä oli varmaan -70-80 -luvulta. Ja kun kauppa on käynyt, niin sehän tietää kiirettä töissä. Ja nyt kun on ollut näitä hellekelejä, niin kyllä sekin on meillä töissä näkynyt. Joudutaan edelleen käyttämään maskeja ja sehän lämmittää vielä lisää. Meillä on miehen kanssa elokuussa toisen rokotuksen vuoro ja eiköhän se rokotuspuoli rupea syksyn jälkeen olemaan suurimmalla osalla väestöä kunnossa ja tilanne pääsisi normalisoitumaan.

Nyt on ollut hienot ilmat pyöräilyyn ja  olenkin kulkenut työmatkat pyörällä, sopiva matka viitisen kilometriä. Kolme viikkoa olisi tässä vielä töitä ennen kolmen viikon kesälomaa elokuun alussa. 

Mukavaa loppukesää kaikille :)


perjantai 26. maaliskuuta 2021

Pääsiäinen lähestyy

Kevät ja kesä saa minut usein vaihtamaan puikot virkkuukoukkuun. Nyt jopa yllättävän aikaisin. Olin joskus ostanut poistosta keltaista virkkuulankaa, ihan outo merkki Eldorado Puppets, mutta 100% puuvillaa. Se innosti selailemaan vanhoja käsityö- ja virkkuulehtiä ja niin sieltä löytyi pari kivaa ohjetta pienille pyöreille liinoille.


Virkkuukoukku oli 1,50 ja oli tosi mukava pitkästä aikaa virkata ohuella langalla, vaikkakin se tuntui herkästi sitten sormissa.





Toinen liina tehty samalla langalla ja vieläkin sitä lankaa jäi, vaikka 50 gramman kerä tuntui niin pieneltä.




Näistä saikin kivasti keväistä pirteyttä olohuoneeseen. Jospa vielä saisin sen loppukerän käytettyä, ettei jää kerän loppu käyttämättä.


Tällä viikolla on lumet saaneet kyytiä, kun on päivällä ollu reilusti plussan puolella. Minulla on ollut iltavuoroviikko ja olenkin tykännyt, kun yöllä ollut pakkasella, niin on ollut  mukava käydä aamukävely metsässä, kun on hanki vielä kantanut. 

Tänä aamuna käytiinkin suon reunalla ja kun oltiin aikaisin liikkeellä, niin saatiin nauttia nousevasta auringosta.




Meillä on jännä kevät töissä, kun meidän Sale lopettaa nyt kuun lopussa. Puolitoista kuukautta me ollaan sitten muissa yksiköissä töissä ja sen jälkeen ruvetaan laittaamaan uutta S-markettia valmiiksi, että jossain vaiheessa kesäkuuta saataisiin se avattua. Tuopahan virkistävää vaihtelua normityöhön.


Ihanaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille :)

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Kevättä jo ilmassa

Onpa se ihanaa, kun rupeaa olemaan jo heti aamusta valoisaa. Nytkin aamukahdeksan jälkeen aurinko jo paistaa kirkkaasti (ja tuo perinteisesti esiin likaiset ikkunat ja pölyt sisäpinnoilla). Mutta eipä se mitään haittaa.


Tuossa helmikuussa sain vihdoin tehtyä "neulakirjat" itselle ja jokaiselle tyttärelle. Muistan, että aikaa sitten tein yhden SNYlle (onkohan enää Salaista Neuleystävää?) ja silloin ajattelin, että pitää tehdä myös itselle. No, se jäi vain ajattelun asteelle silloin. Nyt sitten kaivoin vanhat askarteluhuopakankaat esille ja oli vain sinistä tarpeeksi, niin siitä sitten vain. 




Tummansinisestä tein kannet ja vaaleansinisestä sisälehdet. Kanteen ompelin jokaisen värimaailmaan sopivat napit koristeeksi. Sisälehdille laitoin jokaiseen kirjaan eri kokoisia silmäneuloja, nuppineuloja ja hakaneuloja. Tämä oli tällainen pikainen versio neulakirjasta, mutta tästähän saisi todella hienonkin, jos koristelisi ja tekisi oikein ajan kanssa. Ohje tähän oli jostain vanhasta käsityölehden ohkaisesta joululahjalehdestä. Ja täytyy myöntää, että tämä on niin loistava keksintö.


Helmikuussa sain valmiiksi myös yhdet villasukat. Nämä on tehty seiska veikasta, kolmosen puikoilla.




Koko on jotain 38 ja nämä odottelee saajaansa. Viimeistään sitten tulee tarvetta, kun joku tyttäristä ilmoittaa, että on villasukkien tarpeessa.


Tuossa helmikuun lopulla käytiin miehen ja koiran kanssa Koitelinkoskella, mutta koski oli vielä sen verran jäässä, ettei kuvia oikein saanut. Axu suostui tällä kertaa poseeraamaan, että sain muutaman kuvan siltä reissulta. Meillä oli termarissa mukana kahvia ja teetä, mutta sinä päivänä oli niin kylmä vinkka, että juotiin päiväkahvit ja -teet lämpimässä autossa. Ja Axullekin oli namia.




Tänään minulla on vapaapäivä ja se on aloitettu reippaalla kävelyllä metsässä Axun kanssa, aika kirpsakassa pakkasessa. 

Mukavaa ja aurinkoista maaliskuuta kaikille :)


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Makrameeta välillä

 Kappasta vaan, tammikuu vetää jo viimeisiään eikä täällä blogissa ole tapahtunut tämän vuoden puolella mitään. Olen minä sentään käsitöissä jotain taas saanut aikaiseksi. 


Vanhin tyttäreni muutti loppuvuodesta poikakaverinsa kanssa omaan rivitaloasuntoon ja tytär toivoi makrameeta makuuhuoneen seinälle. Katselin eri malleja, mutta päädyin sitten samaan malliin minkä tein meidän makuuhuoneeseen. Ja sen ohje löytyy täältä




Värinä on luonnonvalkoinen Paulina punoskude, jota on helppo käsitellä, kun se ei rupea turhia purkautuun vaikka joutuisi useamman kerrankin purkamaan. 




Seinävaate tuli sängyn yläpuolelle ja passasi tosi hyvin siihen. Erottuu hienosti tummansinistä seinää vasten.


Tässä vielä sukkia, jotka tein joululahjaksi. Ensimmäiset on nuorimmaiselle, jonka lempiväri on sininen.




Ja toiset tuli vanhimmalle tyttärelle ja värimaailma sen mukaan.




Huomenna alkaa helmikuu ja päivät rupeaa olemaan jo eri valoisia kuin kuukausi sitten. Viime viikon aikana meille tänne Oulun kupeeseen on tullut reilusti lunta ja lumikola on ollut ahkerassa käytössä. Tänään tosin mieheni käytti lumilinkoa, että sai vähän siirrettyä lumikasoja, niin mahtuu taas kulkemaan ja kasaamaan uusia lumia tarvittaessa.


Mukavaa ja valoisaa helmikuun alkua kaikille :)


torstai 3. joulukuuta 2020

Joulun odotusta

 Joulukuu on jo hyvällä alulla ja onhan se joulu ollut jo pitempään mielessä. Keskimmäiselle tyttärelle sain nyt valmiiksi Niina Laitisen suunnittelemat Maariat, jotka menee pukin konttiin. Yhdet hälle olin jo aikaa sitten tehnyt, mutta ne oli jo käytössä kuluneet rikki. 




Tosi kiva oli kutoa, kun oli lyhyt mallikerta niin pystyi lyhyenkin pätkän kerralla tekemään, jos ei ollut paljoa aikaa. Pitsineule vaatii mielestäni vaan enempi tarkkuutta, kun kuvio muuttuu heti jos sattuu yksikin langankierto hypähtämään pois puikoilta. Ja en nyt myönnä, että sillain olisi käynyt :)



Tässä alemmassa kuvassa näyttää värikin oikealta. Nämä on tehty seiska veikasta 3,5 puikoilla. Ja näihin tein yhden mallikerran enemmän, että sain kooksi 38.



Nyt on tullut netissä vastaan paljon kaikenlaisia jouluaskarteluja ja koristeiden tekoa ja mulla tietysti kiinnostaa makrameella tehdyt. Yksi kiva koriste on tällainen sydän.




Puurenkaaseen tein muutamat solmut ja sitten langanpäät harjasin auki. Keskelle laitoin vielä punaisen puusydämen, niin käy joulukoristeesta. Annoin tämän tyttären mukaan, niin näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää. 


Keskimmäinen tytär oli käymässä viime viikonloppuna ja viikonlopun projektina olikin piparkakkutalo. Me ei joka joulu olla tehty piparitaloa, mutta silloin kun aika ja tekijät kohtaa, niin ehdottomasti. Ja näin hieno talo tuli nuorimpien tyttärien tekemänä.




Mullakin oli tuossa viime viikonloppuna neljän päivän vapaat ja sain joulun laiton hyvälle mallille. Lanttulaatikoita tein nyt isomman satsin pakkaseen, kun jouluna on näillä näkymin tulossa vähän isompi kattaus, niin riittää varmasti. Ja samalla tein myös omille ja appivanhemmille omat laatikot. Lahjatkin on aikalailla valmiina, mutta minähän olen yleensä aina ajoissa niiden suhteen. Mites muilla on jouluvalmistelut edennyt?


Mukavaa joulun odotusta kaikille :)



tiistai 3. marraskuuta 2020

Sitä peruskamaa

 Syksyn tullen olen taas kaivanut sukkapuikot esiin ja ensimmäisenä tein sellaiset "lankavaraston tyhjennys" -sukat. Eli näihin sukkiin käytin seiska veikan keränloppuja, tällä kertaa sinisen sävyisiä. 




Kokoa näille sukille tuli 35-36 ja koska meillä ei ole ketään tämän kokoisilla jaloilla, niin laitan nämä menemään  Hopelle. Sen kautta löytyy varmasti joku, jonka varpaita nämä pääsee lämmittämään. 

Aloitin jo kutomaan toisia sukkia ja niistä tulee täsmäsukat. Keskimmäinen tytär toivoi uudet Maariat entisten puhkikuluneiden tilalle ja äitihän tekee, ja joululahjaksi tietysti. Aikuisille lapsille on jo vähän hankala keksiä joululahjoja, mutta on mukava kun villasukat kelpaa aina.

Leivontainnostukseni hapanjuuren kanssa jatkuu, joka viikko tulee leivottua ainakin se pari leipää kerralla. On se vaan niin hyvää. Olen paljon leiponut samalla hyvällä ohjeella ranskalaisia maalaisleipiä, se on hyvä perusohje, joka onnistuu melkeinpä aina. Ohjeessa käytetään vehnä- ja ruisjauhoa ja nyt testailin samaa ohjetta vähän eri jauhoilla. Laitoin vehnäjauhojen lisäksi speltti- ja kaurajauhoa ja siitä tuli kyllä meidän uusi lempparileipä.




Tässä ohjeessa on se juju, että yksi päivä menee siinä kun tekee taikinan ja käsittelee sitä ja muotoilee. Sitten taikina menee yöksi jääkaappiin ja se paistetaan seuraavana päivänä. Ja jos tulee kaksi leipää, niin se toinen leipä voi olla kylmässä toisenkin yön ja paistetaan vasta seuraavana päivänä. Meillä monesti käykin niin, että se ensimmäinen leipä katoaakin jo samana päivänä parempiin suihin.


Joulusta jo tuossa mainitsin ja piti kokeilla vähän joulukoristeen tekoa. Löytyi jemmasta vielä ikivanhaa punaista huopalankaa, josta väkersin pienen makrameen kanelitankoon. Lankana ei ehkä paras mahdollinen, mutta onpahan ainakin joulun värinen. Näitä voisi laittaa vaikka kuuseen koristeeksi tai laittaa joululahjaan roikkumaan, mitä nyt vaan keksiikään.





Nyt taidankin jatkaa niiden villasukkien kutomista ennen iltavuoroon lähtöä. Mukavaa marraskuun alkua kaikille :)



tiistai 8. syyskuuta 2020

Virkatut pesulaput ja vähän leipomista

 Vanhin tytär ehdotteli jo aikaa sitten, että voisin tehdä hälle lahjaksi virkattuja "vanutyynyjä". Testasin muutamaa ohjetta ja tällaiset niistä sitten tuli. Yhteensä lappuja tuli nyt 12 kappaletta, mutta onhan tässä vielä aikaa jos innostun lisääkin tekemään. Ajattelin nimittäin laittaa nämä pukin konttiin.



Pussin ja ylemmät laput tein  Novitan ohjeella ja alemmat laput tein tällä ohjeella. Pussi käy säilytyspussina ja pesupussina. Lankana pesulapuissa oli Novita Siro 53% puuvilla, 33% viskoosi ja 14% pellavaa. Pussiin käytin Novita Cotton Softia 100% puuvillaa.

Elokuun lopulla vietettiin kevään ylioppilasjuhlia ja olin kyökkipiikana kaverin pojan juhlissa. Leivoin sinne mansikkajuustokakun, jonka sovelsin kahdesta eri ohjeesta, täältä ja täältä. Ja tällainen siitä sitten tuli. 






Vähän jänskätti, että onko vielä tuoreita mansikoita saatavilla, kun juuri sillä viikolla muutamana päivänä ei mansikoita tullutkaan kauppaan, mutta sain onneksi vielä hyvät mansikat kakkuun.

Olen nyt innostunut juurileipomisesta. Tilasin  Leipävallankumous-kirjan ja aloitin ihan alusta tekemällä oman leipäjuuren. Nyt olen suurin piirtein kerran viikossa leiponut juureen tehtyä leipää ja onhan se eri hyvää. 

Tässä kuva ihan ensimmäisestä leivästä ja sehän näytti ihan oikealta leivältä, ja maistui myös.




Nytkin siellä on juuri odottamassa jatkokäsittelyä ja tänään olisi taikinan käsittely, ja huomenna vasta leivän paistaminen. Tämä juuri leivonta ei nimittäin ole kiireisen hommaa. Pitää vähän aina katsoa aikataulua, että milloin mitäkin ehtii tehdä. Mutta se on niin ihmeellistä, että tätä samaa juurta voi käyttää pullataikinassa ja paljon muussakin leivonnassa. Mutta niitä en vielä ole ehtinyt kokeilemaan. 

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille :)


maanantai 10. elokuuta 2020

Muu-muu-mustikka ja Villa

 Viikonloppuna saatiin vihdoin tehtyä kunnon siivous (sen jälkeen, kun kesäkissa ja -koira oli lähtenyt omaan kotiin) ja saatiin puhtaat matot lattialle. Sen kunniaksi leivoin mustikkaisen sitruunajuustokakun, jonka ohje löytyy täältä. Todella ihanan makuinen kakku, suosittelen kokeilemaan.



Meillä oli pihalla kesän ajan sellainen projekti kuin oleskelutilan rakentaminen. Toukokuussa tilattiin netraudasta paketti, joka oli tällainen. Eli kasa lautoja ja pussillinen ruuveja.



Minä valitsin maalin ja mies maalasi laudat.



Sitten alkoi niiden kokoaminen.






Juhannukseen mennessä oltiin näin pitkällä. Tästä näkee millainen katto laitettiin ja kattohan ei kuulunut tuohon pakettiin.



Ja tässä todisteena, että minäkin osallistuin työntekoon muutakin kuin työnjohtajana.

Tuosta kuvasta näkee, mitä kuului siihen pakettiin eli kaikki mitä sen jälkeen tehtiin oli meidän omaa ideointia.



Tässä sitten valmiina ja ihanahan tästä tuli, meidän Villa. 

Oikealla oleva ikkuna on vanhaa parvekelasia ja tuo toinen on hyttysverkkoa, jonka päälle on nyt laitettu irroitettava/siirrettävä pleksi. Tarkenee vähän viileemmälläkin kelillä, varsinkin kun laitettiin vielä parvekelämmitin sinne. 



Ja etuosa on myös hyttysverkkoa, suunniteltu tällaiselle hyttyskammoiselle ihmiselle.



Sitten vielä vähän sisäpuolelta.



Seinälle laitettiin kuvia meidän patikointi reissuista.





Ja sitten vielä illan pimetessä loistavat aurinkokennovalot.



Täällä Villassa me ollaan nyt vapaalla ollessa nautittu aamuisin meidän aamukahvit ja -teet. Samalla kuunnellaan radiosta musiikkia ja ratkotaan ristikoita ja sudokuja.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)


sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kesälomareissailua

Meillä alkoi miehen kanssa yhtäaikaa kesäloma heti juhannuksen jälkeen. Heti loman alkupuolella tehtiin pieni lomareissu Rovaniemen suuntaan. 

Ensin ajeltiin Tervolan Kätkävaaralle, paitsi ei lähdetty kiertämään sitä luontopolkua, koska minulla ei jalkapohja ollut ihan kunnossa pitkälle patikoinnille. Niinpä kierrettiin siinä alussa oleva helppo reitti kauniin Perälammen ympäri.





Meillä oli aluksi siellä seurana käki, joka kukkui siinä ja kiersi lampea meidän edeltä, kunnes jatkoi matkaansa muualle. Siellä olivmyös yksinäinen joutsen, joka arkana siirtyi lammen toiselle reunalle, kun lähestyttiin sitä. 


Lammen rantaheinikossa oli myös monenmoista isompaa ja pienempää liikkujaa, kuten sammakko, joka loikkasi piiloon jalkojen juuresta. Ei kuitenkaan sen enempää säikytelty toisiamme.


Hieno ja helppo reitti, jonka varrella oli ilmeisesti ollut laavu, missä pystyi paistamaan makkaraa. Ilmeisesti siksi, että nyt siellä oli vain hiiltyneet jäännökset, oli palanut matalaksi koko paikka ja läheiset puutkin oli osittain palaneet. Onneksi tuli ei ollut levinnyt laajemmalle. Laavun jäännöksissä paistettiin makkarat ennenkuin jatkettiin matkaa Rovaniemelle.




Rovaniemellä oltiin hotellissa yötä ja tuhdin aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan pienempää tietä kohti Unarinköngästä. Unari sijaitsee Rovaniemen, Sodankylän ja Kittilän kirkonkylien muodostaman suuren kolmion keskellä. Unarinköngäs sijaitsi suurinpiirtein keskellä ei mitään. Metsätiellä oli leveä käännöspaikka, mihin jätimme auton ja lähdimme alas pitkospuita pitkin.



Matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä ja siinä se sitten oli: komea Unarinköngäs.








Onneksemme siellä ei ollut muita kulkijoita ja koska paikka oli todella upea, niin vietimme siellä pitemmän aikaa nautiskellen luonnosta, ja syötiin evästä ja paistoimme makkaraa. 











Takaisin Rovaniemelle kierrettiin eri tietä ja matkalla kävimme katsomassa Vikaköngästä, jonne pääsikin melkein suoraan parkkipaikalta, hieno oli mutta edellisen paikan jälkeen melko pliisu.




Siinäpä oli sen päivän nähtävyydet, mutta matkan varrella saatiin ideoita uusille retkille. Valokuva muistutuksena itselle.



Seuraavana aamuna lähdettiin kotimatkalle, mutta ei tietenkään suorinta tietä. Ennen lomaa oli paikallisessa lehdessä juttua Suomen vesiputouksista ja Rovaniemen lähellä oli yksi harvinaisuus, nimittäin Suomen ainoa tiimalasivesiputous. Sinne halusin tietysti kameran kera päästä ja sinne suunnattiin auton keula.

Putous on Vähänojanköngäs Vanttauskoskella ja se on kuusi metriä korkea. Putouksen yläosa on kuin ylöspäin aukeava ja alaosa päinvastoin alaspäin aukeava viuhka. 

Meillä oli selkeät ohjeet tielle, josta lähdettiin sitten etsimään itse putousta. Vähänojanköngäs sijaitsee Kuusamontie 5140, josta vastakkaiseen suuntaan lähtee Hyypiöharjuntie. 

Putoukselle ei nimittäin mene mitään polkua, vaan piti kulkea aika tiheän metsän läpi. Ja jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin eihän me heti sitä löydetty. Lähdettiin nimittäin tieltä väärään suuntaan. Niinpä me rämmittiin kosteassa metsässä (onneksi oli kumpparit jalassa) kartan mukaan Vanttauskoskelle, joka oli vain aika kuivan oloinen lampi. Palattiin takaisin autolle, housut ihan märkänä ja minä olin jo valmis luovuttamaan. 

Mies kuitenkin katsoi kännykällä maastokarttasovelluksella ja niin me lähdettiin uudestaan ja tällä kertaa tieltä oikealle voimalinjaa pitkin.

Tästä lähdettiin liikkeelle ja voimalinjan kohdalla lähdettiin seuraamaan voimalinjaa tien oikealle puolelle.



Karttasovellusta apuna käyttäen me vihdoin löydettiin koski ja sitten itse vesiputous. Siellä se oli keskellä metsää komea tiimalasivesiputous.










Oli se kyllä uskomatonta, että tuonne ei mennyt mitään kunnon polkua, vaan tuo oli keskellä metsikköä. Voi vain sanoa, että väsyneinä mutta onnellisina palasimme takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tuolla paikan päällä ei oikein nähnyt, että millaisia kuvista tuli, niin vähän jäi vielä kaivelemaan ja voi olla että joskus vielä käydään tuolla uudestaan, kun "polku" on jo tuttu ja saan yrittää ottaa parempia kuvia.

Nyt on jo vähän suunnitteilla viikonloppureissua syksymmällä, mutta katsotaan sitä sitten kun se on ajankohtainen.

Nyt näin sunnuntaina täällä paistaa aurinko aikaisempien vesisateiden jälkeen, joten nauttikaamme siitä.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :)