sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kesälomareissailua

Meillä alkoi miehen kanssa yhtäaikaa kesäloma heti juhannuksen jälkeen. Heti loman alkupuolella tehtiin pieni lomareissu Rovaniemen suuntaan. 

Ensin ajeltiin Tervolan Kätkävaaralle, paitsi ei lähdetty kiertämään sitä luontopolkua, koska minulla ei jalkapohja ollut ihan kunnossa pitkälle patikoinnille. Niinpä kierrettiin siinä alussa oleva helppo reitti kauniin Perälammen ympäri.





Meillä oli aluksi siellä seurana käki, joka kukkui siinä ja kiersi lampea meidän edeltä, kunnes jatkoi matkaansa muualle. Siellä olivmyös yksinäinen joutsen, joka arkana siirtyi lammen toiselle reunalle, kun lähestyttiin sitä. 


Lammen rantaheinikossa oli myös monenmoista isompaa ja pienempää liikkujaa, kuten sammakko, joka loikkasi piiloon jalkojen juuresta. Ei kuitenkaan sen enempää säikytelty toisiamme.


Hieno ja helppo reitti, jonka varrella oli ilmeisesti ollut laavu, missä pystyi paistamaan makkaraa. Ilmeisesti siksi, että nyt siellä oli vain hiiltyneet jäännökset, oli palanut matalaksi koko paikka ja läheiset puutkin oli osittain palaneet. Onneksi tuli ei ollut levinnyt laajemmalle. Laavun jäännöksissä paistettiin makkarat ennenkuin jatkettiin matkaa Rovaniemelle.




Rovaniemellä oltiin hotellissa yötä ja tuhdin aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan pienempää tietä kohti Unarinköngästä. Unari sijaitsee Rovaniemen, Sodankylän ja Kittilän kirkonkylien muodostaman suuren kolmion keskellä. Unarinköngäs sijaitsi suurinpiirtein keskellä ei mitään. Metsätiellä oli leveä käännöspaikka, mihin jätimme auton ja lähdimme alas pitkospuita pitkin.



Matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä ja siinä se sitten oli: komea Unarinköngäs.








Onneksemme siellä ei ollut muita kulkijoita ja koska paikka oli todella upea, niin vietimme siellä pitemmän aikaa nautiskellen luonnosta, ja syötiin evästä ja paistoimme makkaraa. 











Takaisin Rovaniemelle kierrettiin eri tietä ja matkalla kävimme katsomassa Vikaköngästä, jonne pääsikin melkein suoraan parkkipaikalta, hieno oli mutta edellisen paikan jälkeen melko pliisu.




Siinäpä oli sen päivän nähtävyydet, mutta matkan varrella saatiin ideoita uusille retkille. Valokuva muistutuksena itselle.



Seuraavana aamuna lähdettiin kotimatkalle, mutta ei tietenkään suorinta tietä. Ennen lomaa oli paikallisessa lehdessä juttua Suomen vesiputouksista ja Rovaniemen lähellä oli yksi harvinaisuus, nimittäin Suomen ainoa tiimalasivesiputous. Sinne halusin tietysti kameran kera päästä ja sinne suunnattiin auton keula.

Putous on Vähänojanköngäs Vanttauskoskella ja se on kuusi metriä korkea. Putouksen yläosa on kuin ylöspäin aukeava ja alaosa päinvastoin alaspäin aukeava viuhka. 

Meillä oli selkeät ohjeet tielle, josta lähdettiin sitten etsimään itse putousta. Vähänojanköngäs sijaitsee Kuusamontie 5140, josta vastakkaiseen suuntaan lähtee Hyypiöharjuntie. 

Putoukselle ei nimittäin mene mitään polkua, vaan piti kulkea aika tiheän metsän läpi. Ja jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin eihän me heti sitä löydetty. Lähdettiin nimittäin tieltä väärään suuntaan. Niinpä me rämmittiin kosteassa metsässä (onneksi oli kumpparit jalassa) kartan mukaan Vanttauskoskelle, joka oli vain aika kuivan oloinen lampi. Palattiin takaisin autolle, housut ihan märkänä ja minä olin jo valmis luovuttamaan. 

Mies kuitenkin katsoi kännykällä maastokarttasovelluksella ja niin me lähdettiin uudestaan ja tällä kertaa tieltä oikealle voimalinjaa pitkin.

Tästä lähdettiin liikkeelle ja voimalinjan kohdalla lähdettiin seuraamaan voimalinjaa tien oikealle puolelle.



Karttasovellusta apuna käyttäen me vihdoin löydettiin koski ja sitten itse vesiputous. Siellä se oli keskellä metsää komea tiimalasivesiputous.










Oli se kyllä uskomatonta, että tuonne ei mennyt mitään kunnon polkua, vaan tuo oli keskellä metsikköä. Voi vain sanoa, että väsyneinä mutta onnellisina palasimme takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tuolla paikan päällä ei oikein nähnyt, että millaisia kuvista tuli, niin vähän jäi vielä kaivelemaan ja voi olla että joskus vielä käydään tuolla uudestaan, kun "polku" on jo tuttu ja saan yrittää ottaa parempia kuvia.

Nyt on jo vähän suunnitteilla viikonloppureissua syksymmällä, mutta katsotaan sitä sitten kun se on ajankohtainen.

Nyt näin sunnuntaina täällä paistaa aurinko aikaisempien vesisateiden jälkeen, joten nauttikaamme siitä.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :)


lauantai 25. heinäkuuta 2020

Jotain valmista kesälläkin

Pitkästä aikaa sain itseni koneen ääreen ja piti vähän selailla, että mitä olen viimeksi tänne kirjoitellut ja tietysti mitä te muut olette postailleet. 

Jostain syystä kesä on mennyt todella nopeasti ja onhan sitä toki vielä jäljelläkin, mutta itsellä kun on jo loma pidetty ja normaali työarki alkanut, niin rupeaa jo pikkuhiljaa olemaan syksy mielessä.

Olenhan minä todellakin saanut jotain käsityötäkin tehtyä. Matleenalta Lankapirtin-blogista sain Kodin Pellervo -lehden, jossa oli kiva ohje makrameelaukulle. Mukava oli tehdä, eikä mennyt kauan aikaa. Jotenkin tuo makrameen tekeminen on sellaista mieltä rauhoittavaa. 





Lankana käytin tähän Paulina-punoskudetta, mikä onkin sopivan jämäkkä laukkua varten. Tästä tuli kiva kassi, jonka voi ottaa vaikka kirjastokassiksi (jos ei ihan kymmentä kirjaa lainaa).

Sitten pitää ehdottomasti kertoa sellainen ihmeellisyys, että minä olen ommellut jotain ompelukoneella. Siihen on oikeastaan syynä yksi äitini vanha pöytäliina. 




Tämä liina on väriltään jo sellainen, että en halunnut tätä pois heittää, vaikka siinä on vähän reikää ja on jo pikkasen kulahtanut. Liina taitaa olla peräti 70-luvulta, ainakin mitä katselin vanhoja valokuvia, niin siellä se oli keittiön pöydällä. Nyt on värit vähän haalistuneet, mutta hyvin käy seuraavaan tarpeeseen. 

Pöytäliinasta kehkeytyi esiliina. Mallasin tätä vanhaan essuun ja leikkasin ylimääräiset pois reikäsistä kohdista. Sitten menin vielä kaikkein helpoimman kautta, enkä ommellut reunoja muutoin kun mitä laitoin tuon kanttinauhan. Mutta olen oikein tyytyväinen tähän ja sain samalla otettua vanhan liinan uusiokäyttöön.





Meillä on nyt kesän ollut keskimmäinen tyttö kotona, kun hän sai Oulusta kesäksi töitä ja hänen kanssaan on sitten meillä asustanut Maisa-kissa ja Fredi-koira. 






Sekä Maisa että Fredi ovat kuin kotonaan meillä ja viihtyvät hyvin. Kiva on ollut seurata niiden touhuja ja innokkaasti olen harjoitellut valokuvaamista näiden liikkuvien kohteiden kanssa.






Minulla on tosiaan kesäloma jo vietetty ja käytiin miehen kanssa pienellä kotimaan reissulla, mistä olisi tarkoitus kirjoitella oma juttu tänne blogiin.

Tällä hetkellä sataa vettä ja sitä se on nyt ollut. Välillä saattaa vähän kirkastua ja seuraavassa hetkessä onkin taas pilvessä ja vettä ripottelee. 

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille, toivottelee myös meidän Axu :)