Sitä perinteistä ja vähän jo joulun odotusta

Mitäpä sitä muuta näin kylmenevissä illoissa kuin villasukkaa. Nämä on ihan perussukat yksivärisestä ja raidoittuvasta seiska veikasta. Koko on 38 ja nämä lähtee Hopelle lämmittämään jonkun tarvitsijan varpaita.

Minähän olen täysin jouluihminen. Saatan ostaa joululahjaa jo pitkin vuotta jos tulee vastaan jokin sopiva tietylle henkilölle. No, nyt minä olen tehnyt tyttärilleni (17v, 22v ja 25v) kestävät joulukalenterit. Nyt menee vähän mainostamisen puolelle, mutta Ifolorilta on mahdollisuus tilata neliön mallisia retrovalokuvia, 24 kappaletta, jotka pakataan pieneen pahvilaatikkoon. Heti tuosta määrästä tuli mieleen joulu ja joulukalenteri.  Skannailin ja teetin sitten tyttöjen vanhoja jouluvalokuvia ja tuunailin vielä  laatikot jouluisiksi. Laitoin valokuvat nurinpäin laatikkoon ja taakse pienellä numero jokaiseen kuvaan. Ja yhden valokuvan saa katsoa aina yhtenä päivänä. Tällaisia niistä tuli.

Laatikon kansi toivottaa iloista joulua.

Sisällä tyttöjen jouluiset valokuvat.

Ja reunoissa jokaisen nimi.

Näistä valokuvista tulee tytöille mukavia muistoja ja ne säilyy pitkään.

Tänään meillä oli aamulla peräti -15 mittarissa ja oli oikein jo talvisen tuntuista, kun toissa yönä satoin muutaman sentin lumikerros.

Mukavaa tulevaa viikonloppua ja pyhäinpäivää kaikille :)

Yhdet vielä

Tein tässä syksyn aikana vielä toisetkin sukat mukaillen kuviota kirjasta "Villasukkien uudet kuviot". Käytin samoja lankoja mitä aikaisemminkin ja koko on tällä kertaa 37.

Sen verran arvioin langan kulutuksen väärin, että piti ensimmäisestä sukasta purkaa kärkeä, kun tuo harmaa lanka ei riittänytkään enää toiseen sukkaan asti. Niinpä tein sinisellä kärjen päät. Nyt ei lankakeristä jäänyt kuin pienet nöttöset tähteeksi.

Syksy on jo pitkällä, viime viikonloppuna mies vaihtoi autoon jo talvirenkaat, kun luvattiin keskelle viikkoa myrskyä, mutta eipä tuota näkynyt. Aamulla on  kuitenkin välillä ollut pakkasen puolella, niin hyvä vaan että on nastat alla.

Pieni betoninen lintujen "vesikuppi" on jo välillä ollut jäässä.

Pihavajan katto on kerännyt sammalta ja lehtiä.

Ja Axu ihmettelee aidan takana.

Viime viikonlopuksi leivoin pitkästä aikaa peruskääretorttua, kun keskimmäinen tyttö oli tulossa käymään.

Se ei kyllä kauan säilynyt, oli aika helppoa syötävää :)

Sunnuntaina käytiin tyttären kanssa Kädentaitomessuilla ja pari tuntia vierähti nopeasti. Yllätin itseni ja en ostanut yhtään lankaa sieltä. Muutaman joululahjan ostin ja sitten itselle kivan maljakon, mikä oli tehty viinipullosta. Juuri sellainen, mihin mahtuu muutama pitkä kukka.

Mukavaa ja värikästä viikonloppua kaikille ja rentouttavaa lomaa niille joilla sellainen on  :)

Syksyä syksyä

Hoksasin just että on vissiin ollut kiireistä syksyä, kun en ole syyskuussa ehtinyt kirjoitella mitään. 

No, syyskuussa kävimme mieheni kanssa Hossassa vähän patikoimassa. Lähdimme perjantaina ajelemaan ja päädyimme yöksi Hossan Lomakeskukseen. Siellä meillä oli huone sellaisessa 
rivitalotyyppisessä majoituksessa, jossa huone ja asunto oli sama asia. Jos katsoo kuvaa lomakeskuksesta, niin ymmärtää ehkä paremmin mitä tarkoitan. 

Lauantai aamuna lähdimme ajamaan pienen matkan kohti Ölökyn Ähkäsyn lähtöpistettä.  Reitti oli noin 10 kilometriä ja kiersimme sen myötäpäivään, mikä oli hyvä ratkaisu, koska alkumatkassa oli enempi nousua ja laskua ja silloin olimme vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. 

Julma-Ölkky kuuluu Suomen suurimpiin kanjonijärviin. Kanjoni on syntynyt aikoinaan maanrepeämästä ja vedet sinne tulee lähteistä ja valumavesistä. Pituutta sillä on 3 kilometriä ja kanjonien seinämien korkeus on jopa 50 metriä ja kanjonissa on syvyyttä toiset 50 metriä. Ölkky on lapinkieltä ja tarkoittaa rotkoa.

Kanjonin päältä laskeuduttiin alas ja lopulta pitkospuita pitkin 

Ölkynperälle, missä pidimme tauon ja paistoimme nuotiolla makkaraa ja nautimme eväsleivät ja termarista teetä.

Sitten polku jatkuikin rotkon toiselle puolelle ja kohti lähtöpistettä.

Puolessa välissä kanjonia oli ihana riippusilta, jonka tällä kertaa jätimme väliin. 

Mutta kanjonia saimme ihailla tälläkin puolella.

Ja kaikkea pientä kivaa oli myös polkujen varrella.

Täytyy myöntää, että kierros oli aika raskas, mutta kyllä oli näkemisen arvoinen. Ei tarvinnut unta odotella illalla, kun nukkumaan meni.

Seuraavana aamuna kävimme vielä katsomassa Lounatkoskea ennen kuin lähdimme kotimatkalle.

...ja sen vanhaa myllyä.

ja ihastelimme lintujen kerrostaloa.

Mutta näihin tunnelmiin toivottelen kaikille

ihanaa syksyistä lokakuuta :)