Pieni Karhunkierros 05.06.2019

Kävimme mieheni ja hänen veljensä kanssa kolmisenkymmentä vuotta sitten oikean Karhunkierroksen ja silloin sen lähtöpaikkana oli tuo Sallantie ja Ristikallio. Nyt kuultiinkin sitten että sitä on vielä vähän pidennetty ja laitettu lähtöpaikaksi myös Hautajärvi, mutta sitähän voi kiertää sellaisen matkan mitä itse haluaa. Näppärä lyhyempi versio tulee jos lähtee vaikka Oulangan luontokeskuksesta. 

No, joka tapauksessa ollaan miehen kanssa pitempään jo mietitty, että olisi kiva käydä se ihan lyhyt päivän matka eli Pieni Karhunkierros, jonka lähtö- ja päätepiste on Juumassa. Niinpä nyt kun meidän kesäloma ajoittui kesäkuun alkuun, niin ajateltiin että olisi hyvä lähteä testaamaan kuntoa. Kova seuraaminen oli sääennustuksissa, että saadaan sateeton päivä ja vihdoin viime tiistaina sitten mentiin Rukalle hotelliin yöksi ja keskiviikko aamuna oltiin jo yhdeksän aikoihin Juuman parkkipaikalla valmiina lähtöön. 

Etukäteen oltiin mietitty, että minkä verran pitäisi missäkin ajassa kulkea ja arveltiin, että sopiva kokonaisaika olisi 6-7 tuntia. Eipä me kuitenkaan osattu kartalta katsoa, että minkälaista maastoa mikäkin pätkä oli ja niinhän siellä oli joissakin kohdin kovastikin nousua ja laskua ja joissakin helpompaa tasamaata. Me oltiin liikkeellä normi lenkkareilla ja niillä pärjäsi hyvin, ei kastunut jalat. Sää kuitenkin suosi meitä, lähtiessä oli noin 10 astetta lämmintä ja ylin lämpötila kävi ehkä 16 asteessa ja pääosin oli pilvessä. Ja sääskiä ei ollut lainkaan vielä.

Juuman alue itsessänsä on jo nättiä, tämä kuva on otettu Juuman leirintäalueelta ensimmäiselle riippusillalle päin.

Ja tämä riippusillalta Juumaan päin.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Myllykoski, missä voi käydä myös hyvin pikavisiitillä vaikka perheen kanssa makkaranpaistossa.

Mylly oli käytössä vuoteen 1949 asti, jolloin viimeiset jauhot jauhettiin. 2000-luvun alussa myllytupa kunnostettiin päiväkävijöitä palvelevaksi tuvaksi.

Myllykoskelta lähdettiin kulkemaan kierrosta myötäpäivään, mikä on suositeltavaa jatkoa ajatellen. Heti alussa tuli vastaan toinen riippusilta. Ja vaikka en pelkääkään kulkea niitä, niin siinä vaiheessa kun se rupeaa heilumaan edestakas, niin kyllä se vähän ilkeästi ottaa mahanpohjasta.

Matka jatkui kohti Pyöreälampea ja sinne oli monen näköistä polkua.

Pyöreälampi oli sievä lampi, jonka rannalla olisi ollut nuotiomahdollisuus, mutta me jatkoimme vielä eteenpäin matkaa.

Lammen ympäristössä ja itse lammessakin oli todella paljon kaatuneiden puiden runkoja, mitä kovasti ihmeteltiin.

Seuraava kohde olikin huikaiseva Kallioportti. Oli todella hankalaa yrittää saada valokuvaan sitä korkeuseroa, mikä siellä oli, mutta jospa näistä jotain selvää saa.

Kallioportilta laskeuduttiin 100 metriä maaportaita pitkin ja tämä oli syynä myötäpäivään kiertämiseen eli ei tarvinnut kiivetä niitä ylöspäin.

Tuo näköalatasanne näkyy alla olevassa kuvassa ylhäällä vasemmalla.

Kallioportin jälkeen kohteena oli Harrisuvanto ja nimensä mukaan paikka onkin ollut pitkään tunnettuna harjusten kutupaikkana. Matkalla Harrisuvantoon kuljimme pienen uoman varrella

Ja Harrisuvannossa pidimme pienen ruokatauon nuotion äärellä.

Ja sieltä matka jatkui taas riippusiltaa pitkin 

Kalliosaaren kautta 

kohti Siilastupaa.

Siilastupa pystytettiin vuonna 1940 talvisodassa ansioituneelle kenraali Hjalmar Siilasvuolle kalamajaksi. Aseveljet salvoivat hirret Venäjän puolella välirauhan aikana. Kenraali ei kuitenkaan koskaan ehtinyt käymään Jyrävän jylhissä maisemissa sijaitsevalla majallaan. Tupaa on peruskorjattu, mutta pääsääntöisesti se on alkuperäisessä kuosissaan. Nyt kämppä toimii 12 hengen autiotupana.

Siilastuvan nuotiopaikalla pidimme toisen evästauon ennen kuin menimme ihastelemaan Jyrävän komeaa köngästä. Siinä Kitkajoki puristuu kahden kallioseinämän väliin ja tipahtaa muutaman metrin matkalla yhdeksän metriä alas hurjasti pauhaten.

Jyrävältä olikin sitten lyhyt matka Aallokkokosken kautta 

takaisin Myllykoskelle

ja lähtöpaikkaan Juumaan.

Juumassa kävimme kahvilassa syömässä jäätelöt ja jututimme kahvilan- ja leirintäalueenpitäjää. Tämä oli vanhempi naishenkilö ja hän kertoi, että jossain vaiheessa tämä oikea iso Karhunkierros oli laitettu kulkemaan ohi Juuman eli patikoijat ei enää pysähdy Juumassa, mikä on tietysti kovasti vaikuttanut heidän toimintaansa. Ja sitä siinä mietti ettei heillä ole jatkajaa toiminnalle. Todella harmillista, on nimittäin hieno paikka.

Lopuksi vielä pitää todeta, että hyvin jaksettiin kulkea tuo 12 kilometriä ja loppu matka meillä meni sen verran joutuisasti, vaikka ei kiirehdittykään, että aikaa kului vain 5 tuntia. Ainut mitä olisi voinut harjoitella, niin portaissa kulkemista, oli nimittäin pohkeet kipeenä reissun jälkeen.

Loma jatkuu vielä viikon verran ja muutaman todella helteisen päivän jälkeen kuulostaa vähän jo ukkoselta. Mukavaa viikonloppua kaikille :)

J.K. Aiheeseen liittyen luin eilen vielä Anni Polvan kirjan Kumpi vei sydämeni vuodelta 1978.