Talvilomailua ja yhdet sukat

Me ollaan miehen kanssa vietetty tämä viikko talvilomaa. Viime sunnuntaina lähdettiin Rukalle, mutta ennen sinne menoa käytiin Posiolla tutustumassa Korouoman jääputouksiin. Kierrettiin rengasreitti, noin viisi kilometriä pitkä ja siinä oli kivasti nousua ja laskua, rotkossa kun kerran oltiin. Meillä oli nastakengät ja kävelysauvat mukana ja niillä pärjäsi aika hyvin. Joissain kohdin polut oli niin jäässä, että niistä oli oikeasti laskettu pyllymäkeä, mutta niinpä sinne oli sitten mudostunut myös kiertopolkuja, joita pystyi käyttämään. 

Suosittelen ehdottomasti käymään, jos on mahdollisuus. Siellä oli todella upeita jääputouksia, eri kokoisia ja eri värisiä. Yhdessä oli jopa opastettua jääkiipeilyäkin, minkä minä kyllä jätän mielellään väliin.

Kierroksen loppupuolella oli sopivasti nuotio/laavupaikka, mihin jäätiin syömään evästä. Siinä lenteli myös aika kesyn oloinen kuukkeli, joka tuli siitä viereiseltä penkiltä hakemaan itselleen herkkuja.

Sen verran mielenkiintoinen paikka oli, että tulee varmasti käytyä myös kesällä.

Korouomasta ajeltiin sitten Rukalle hotelliin yöksi ja seuraavana aamuna lähdettiin huiputtamaan Valtavaaraa. Lähtöpaikka meinasi ensin olla hakusessa, mutta sitten päästiin reittiin kiinni. Mittari oli nollassa ja tuuli oli puhaltanut lunta polun päälle, olimme siis edelleen liikkeellä jalkaisin, ei suksilla, ja matkan edetessä rupesi räntää ja lunta satamaan enemmän ja vähemmän. Siitä tuli kyllä ikimuistoinen reissu. 

Laavulta lähdettiin ylös kohti Valtavaaran huippua ja oltiin se loppumatka ylös ensimmäiset kulkijat sille päivää. Polku oli peittynyt lumesta ja välillä merkkikepitkin oli lumen peitossa tai lumikinoksen takana tai muuten vain hukassa. Onneksi meillä oli kävelysauvat, joilla pysty kokeilemaan missä polku kulki, mutta useamman kerran humpsahdettiin yli metrin syvyseen hankeen. Ja sitten kun vielä tuuli heitti välillä vaakatasossa räntää silmälasit täyteen, niin ei aina ihan naurattanut. Jälkeenpäin kylläkin.

                                                

Lopulta päästiin Valtavaaran huipulle, jossa tuuli oikeasti kovaa ja räntää satoi oikeasti vaakasuorassa. Siinä jäi suunnitellut valokuvaukset vähiin. Piti ihan miettiä, että mistä suunnasta voi kuvia ottaa, että ei kamera kärsi. 

Loppumatka olikin sitten alaspäin ja se sujui joutuisasti. Lähellä olevassa kodassa meinattiin paistaa makkaraa, mutta siellä oli ollut ovi auki ja nuotiopaikka ja puut oli kastuneet, eikä niitä saatu syttymään, vaikka useampi sitä yritti. Niinpä tyydyttiin teehen ja leipään. Sinne Valtavaaralle oli tämä meidän paluureitti nopeampi ja helpompi ja moni tulikin sitä kautta sinne ja siinä olikin helposti seurattava polku. Lopulta kun päästiin takaisin alas ja parkkipaikalle, niin mentiin paistamaan makkarat laskettelurinteen juurella olevaan taukopaikkaan. Ja hyvältähän ne maistui sellaisen kierroksen jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdettiin vielä käymään tutulla paikalla Myllykoskella. Koski on ensimmäinen etappi pienellä Karhunkierroksella, mikä me käytiinkin viime kesänä kiertämässä. Siellä oli taas nastakengät tarpeen, kun alussa oli useampaa nousua ja laskua ja portaikkoa, jotka oli ihan jäässä. Onneksi sielläkin oli tehty kiertopolkuja, mitä pitkin pystyi helpommin kulkemaan.

Myllykoski pauhasi komeasti näin talvellakin. Ja siellä myllyn sisällä syötiin vielä evästä ennenkuin lähdettiin kotimatkalle.
Kiva reissu kaiken kaikkiaan. 

Oli minulla siellä matkassa myös sukkakutimet ja hotellilla niitä välillä sain kudottua.

Kuvion otin omasta päästä ja nämä on menossa lahjaksi tässä kevään aikana. Tänään sain ne valmiiksi ja lanka on seiska veikkaa ja sukkien koko 36.

Nyt on loma vietetty ja huomenna olisi aamulla kuudeksi töihin meno. Kovasti ollaan seurattu tätä koronakohua ja kyllähän se meidän työhönkin isosti vaikuttaa. Mutta päivä kerrallaan on menty ja tuntuu ohjeet muuttuvan monta kertaa päivässä, niin niitä sitten seuraillaan. 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja pidetään itsestä ja toisista huolta :)