Kesälomareissailua

Meillä alkoi miehen kanssa yhtäaikaa kesäloma heti juhannuksen jälkeen. Heti loman alkupuolella tehtiin pieni lomareissu Rovaniemen suuntaan. 

Ensin ajeltiin Tervolan Kätkävaaralle, paitsi ei lähdetty kiertämään sitä luontopolkua, koska minulla ei jalkapohja ollut ihan kunnossa pitkälle patikoinnille. Niinpä kierrettiin siinä alussa oleva helppo reitti kauniin Perälammen ympäri.

Meillä oli aluksi siellä seurana käki, joka kukkui siinä ja kiersi lampea meidän edeltä, kunnes jatkoi matkaansa muualle. Siellä olivmyös yksinäinen joutsen, joka arkana siirtyi lammen toiselle reunalle, kun lähestyttiin sitä. 

Lammen rantaheinikossa oli myös monenmoista isompaa ja pienempää liikkujaa, kuten sammakko, joka loikkasi piiloon jalkojen juuresta. Ei kuitenkaan sen enempää säikytelty toisiamme.

Hieno ja helppo reitti, jonka varrella oli ilmeisesti ollut laavu, missä pystyi paistamaan makkaraa. Ilmeisesti siksi, että nyt siellä oli vain hiiltyneet jäännökset, oli palanut matalaksi koko paikka ja läheiset puutkin oli osittain palaneet. Onneksi tuli ei ollut levinnyt laajemmalle. Laavun jäännöksissä paistettiin makkarat ennenkuin jatkettiin matkaa Rovaniemelle.

Rovaniemellä oltiin hotellissa yötä ja tuhdin aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan pienempää tietä kohti Unarinköngästä. Unari sijaitsee Rovaniemen, Sodankylän ja Kittilän kirkonkylien muodostaman suuren kolmion keskellä. Unarinköngäs sijaitsi suurinpiirtein keskellä ei mitään. Metsätiellä oli leveä käännöspaikka, mihin jätimme auton ja lähdimme alas pitkospuita pitkin.

Matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä ja siinä se sitten oli: komea Unarinköngäs.

Onneksemme siellä ei ollut muita kulkijoita ja koska paikka oli todella upea, niin vietimme siellä pitemmän aikaa nautiskellen luonnosta, ja syötiin evästä ja paistoimme makkaraa. 

Takaisin Rovaniemelle kierrettiin eri tietä ja matkalla kävimme katsomassa Vikaköngästä, jonne pääsikin melkein suoraan parkkipaikalta, hieno oli mutta edellisen paikan jälkeen melko pliisu.

Siinäpä oli sen päivän nähtävyydet, mutta matkan varrella saatiin ideoita uusille retkille. Valokuva muistutuksena itselle.

Seuraavana aamuna lähdettiin kotimatkalle, mutta ei tietenkään suorinta tietä. Ennen lomaa oli paikallisessa lehdessä juttua Suomen vesiputouksista ja Rovaniemen lähellä oli yksi harvinaisuus, nimittäin Suomen ainoa tiimalasivesiputous. Sinne halusin tietysti kameran kera päästä ja sinne suunnattiin auton keula.

Putous on Vähänojanköngäs Vanttauskoskella ja se on kuusi metriä korkea. Putouksen yläosa on kuin ylöspäin aukeava ja alaosa päinvastoin alaspäin aukeava viuhka. 

Meillä oli selkeät ohjeet tielle, josta lähdettiin sitten etsimään itse putousta. Vähänojanköngäs sijaitsee Kuusamontie 5140, josta vastakkaiseen suuntaan lähtee Hyypiöharjuntie. 

Putoukselle ei nimittäin mene mitään polkua, vaan piti kulkea aika tiheän metsän läpi. Ja jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin eihän me heti sitä löydetty. Lähdettiin nimittäin tieltä väärään suuntaan. Niinpä me rämmittiin kosteassa metsässä (onneksi oli kumpparit jalassa) kartan mukaan Vanttauskoskelle, joka oli vain aika kuivan oloinen lampi. Palattiin takaisin autolle, housut ihan märkänä ja minä olin jo valmis luovuttamaan. 

Mies kuitenkin katsoi kännykällä maastokarttasovelluksella ja niin me lähdettiin uudestaan ja tällä kertaa tieltä oikealle voimalinjaa pitkin.

Tästä lähdettiin liikkeelle ja voimalinjan kohdalla lähdettiin seuraamaan voimalinjaa tien oikealle puolelle.

Karttasovellusta apuna käyttäen me vihdoin löydettiin koski ja sitten itse vesiputous. Siellä se oli keskellä metsää komea tiimalasivesiputous.

Oli se kyllä uskomatonta, että tuonne ei mennyt mitään kunnon polkua, vaan tuo oli keskellä metsikköä. Voi vain sanoa, että väsyneinä mutta onnellisina palasimme takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tuolla paikan päällä ei oikein nähnyt, että millaisia kuvista tuli, niin vähän jäi vielä kaivelemaan ja voi olla että joskus vielä käydään tuolla uudestaan, kun "polku" on jo tuttu ja saan yrittää ottaa parempia kuvia.

Nyt on jo vähän suunnitteilla viikonloppureissua syksymmällä, mutta katsotaan sitä sitten kun se on ajankohtainen.

Nyt näin sunnuntaina täällä paistaa aurinko aikaisempien vesisateiden jälkeen, joten nauttikaamme siitä.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :)

Jotain valmista kesälläkin

Pitkästä aikaa sain itseni koneen ääreen ja piti vähän selailla, että mitä olen viimeksi tänne kirjoitellut ja tietysti mitä te muut olette postailleet. 

Jostain syystä kesä on mennyt todella nopeasti ja onhan sitä toki vielä jäljelläkin, mutta itsellä kun on jo loma pidetty ja normaali työarki alkanut, niin rupeaa jo pikkuhiljaa olemaan syksy mielessä.

Olenhan minä todellakin saanut jotain käsityötäkin tehtyä. Matleenalta Lankapirtin-blogista sain Kodin Pellervo -lehden, jossa oli kiva ohje makrameelaukulle. Mukava oli tehdä, eikä mennyt kauan aikaa. Jotenkin tuo makrameen tekeminen on sellaista mieltä rauhoittavaa. 

Lankana käytin tähän Paulina-punoskudetta, mikä onkin sopivan jämäkkä laukkua varten. Tästä tuli kiva kassi, jonka voi ottaa vaikka kirjastokassiksi (jos ei ihan kymmentä kirjaa lainaa).

Sitten pitää ehdottomasti kertoa sellainen ihmeellisyys, että minä olen ommellut jotain ompelukoneella. Siihen on oikeastaan syynä yksi äitini vanha pöytäliina. 

Tämä liina on väriltään jo sellainen, että en halunnut tätä pois heittää, vaikka siinä on vähän reikää ja on jo pikkasen kulahtanut. Liina taitaa olla peräti 70-luvulta, ainakin mitä katselin vanhoja valokuvia, niin siellä se oli keittiön pöydällä. Nyt on värit vähän haalistuneet, mutta hyvin käy seuraavaan tarpeeseen. 

Pöytäliinasta kehkeytyi esiliina. Mallasin tätä vanhaan essuun ja leikkasin ylimääräiset pois reikäsistä kohdista. Sitten menin vielä kaikkein helpoimman kautta, enkä ommellut reunoja muutoin kun mitä laitoin tuon kanttinauhan. Mutta olen oikein tyytyväinen tähän ja sain samalla otettua vanhan liinan uusiokäyttöön.

Meillä on nyt kesän ollut keskimmäinen tyttö kotona, kun hän sai Oulusta kesäksi töitä ja hänen kanssaan on sitten meillä asustanut Maisa-kissa ja Fredi-koira. 

Sekä Maisa että Fredi ovat kuin kotonaan meillä ja viihtyvät hyvin. Kiva on ollut seurata niiden touhuja ja innokkaasti olen harjoitellut valokuvaamista näiden liikkuvien kohteiden kanssa.

Minulla on tosiaan kesäloma jo vietetty ja käytiin miehen kanssa pienellä kotimaan reissulla, mistä olisi tarkoitus kirjoitella oma juttu tänne blogiin.

Tällä hetkellä sataa vettä ja sitä se on nyt ollut. Välillä saattaa vähän kirkastua ja seuraavassa hetkessä onkin taas pilvessä ja vettä ripottelee. 

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille, toivottelee myös meidän Axu :)

Kesälomailua ja häämatka

Meillä tosiaan on mieheni kanssa nyt viikon kesäloma ja alku vuodesta jo varattiin viikon matka Italiaan Gardajärvelle juhlistamaan meidän Helmihääpäivää, ollaan nimittäin oltu 30 vuotta naimisissa. 

Kuinkas sitten kävikään? Matka piti perua, mutta lomaviikko haluttiin kuitenkin pitää tässä toukokuussa. Meidän hääpäivä oli tiistaina eli 19. päivä. Piti vähän säätiedotuksia seurata ja sen mukaan sitten tehdä häämatkakin. Maanantaille lupasi suhteellisen aurinkoista keliä ja niinpä maanantaiaamuna pakattiin reppua ja kameraa mukaan ja ajettiin Oulun Pilpasuolle.

Pilpasuo on valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohde ja Natura 2000 -suojelukohde. Suo on kehittynyt muinaiselle noin 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle ja itse suoallas on vanhassa Oulujoen uomassa. Erilaisia suotyyppejä sieltä löytyy 23 ja lintujakin siellä on monenmoista.

Kuljimme siellä 7 kilometriä pitkän reitin, osa meni metsässä, mutta pääosin suoalueella, jota kuljettiin pitkospuita pitkin. Lähdimme heti aamutuimaan liikkeelle ja tarkoituksena oli yrittää pongata myös lintuja. Lintujen sirkutusta kuului tosi paljon, mutta näköyhteys saatiin vain muutamaan lintuun. Lintutuntemuskaan meillä ei niin kovin hyvä vielä ole, mutta nähtiin ainakin taivaanvuohi, hanhia ja joutsenia pesällä. 

Metsäalueella yksi nähtävyys oli Ala-Korkiakankaan muisnaisranta. Sen lakea peittää louhikko, missä on ihmisten latomia kiviröykkiöitä.

Välillä suoalueen yli menevät pitkospuut oli minun mielestä turhan kapeat ja piti kunnolla keskittyä reitillä kulkemiseen. Ja muutamassa kohdassa laudan toinen pää oli irti ja se heijasi vähän tai sitten naulat oli vähän koholla, niin piti varoa ettei kenkä tartu kiinni siihen. Mutta muuten reitti oli suhteellisen helppo kulkea.

Reilun puolen välin jälkeen päästiin laavulle ja valmiille tulille makkaraa paistamaan. Ja olihan meillä mukana mini pullo kuohariakin.

Mukava häämatka kaiken kaikkiaan ja sääkin suosi, kun aurinko paistoi melkein koko matkan.

Seuraavana päivänä oli meidän oikea hääpäivä ja sitä juhlistettiin kotona laittamalla ruokaa oikein pitkän kaavan kautta.

Kuohuviiniä parmesania, vuohenjuustoa, mansikoita, viikunahilloa ja keksejä.

Pippuripihviä, uunijuureksia ja tankoparsaa pekonilla.

Mutakakkua, jäätelöä ja mansikkaa.

Jospa näillä eväillä pärjää taas seuraavat 30 vuotta :)

Mukavaa Helatorstaita ja loppuviikkoa kaikille :)

Kranssi

Ostin jo kauan aikaa sitten sellaisen metallisen renkaan ja se on odottanut vuoroaan, että milloin siitä tulisi ulko-oveen kranssi. Vihdoin sain aikaiseksi tehdä sellaisen, ja makrameesta tottakai. Ohjeen löysin Paapon sivuilta täältä. 

Vähän mietitytti kun tuon halkaisija oli 30 cm, että tuleeko siitä liian iso, mutta eipä se tuossa lopputuloksessa mitään haittaa. Lankana tällä kertaa sinapin väristä Mopparia ja tämä oli paljon pehmeämpää käsiteltävää kuin Paulina. Paulina on punoskudetta ja Moppari on kierrenarua eli tuosta kierrenarusta pystyy nuo päät aukomaan ja harjaamaan halutessaan.

Kukan ohjeen otin youtubesta nimellä Christmas star eli oikeasti se on tähti eikä kukka, mutta eipä haittaa sekään.

Olen tällä hetkellä viikon kesälomalla, kun meillä oli tarkoitus lähteä Italiaan Gardajärvelle, mutta sattuneista syistä vietämme loman täällä koto Suomessa.

Loman kunniaksi leivoin pitkästä aikaa Salted Caramel Cheesecaken Kakkuviikarin ohjeella. Ja sehän on hyvää kuten aina.

Mukavaa viikon alkua kaikille :)

Makrameella jatkuu

Nyt olen innostunut tosissaan makrameesta ja pienempien töiden lisäksi sain nyt viikonloppuna valmiiksi vähän isomman seinävaatteen.

Tämä on tehty Paulina punoskuteesta ja ohjeen katsoin youtubesta, ja se löytyy täältä. Tätä oli kiva tehdä ja ohjeet oli selkeät. Ohjeessa oli käytetty erilaista lankaa ja tämä minun käyttämä oli selkeästi paksumpaa, niin siitä tuli sitten isompi mitä alun perin olin ajatellut. Onneksi se mahtui kuitenkin sille aiotulle paikalle. Kudetta minun piti tilata vielä toinenkin kerä, kun noihin roikkuviin hapsuihin meni sitä aika paljon.

Tuo oksa on noin 90 senttiä ja keskeltä työn korkeus on myös sen 90 senttiä. Värinä on Paulinan vaaleanruskea ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Jos alempaa kuvaa katsoo tarkasti, niin huomaa että oikealta sisemmästä reunasta puuttuu yksi solmurivi, mutta sen olen korjannut työhön jälkikäteen.

Luonnonvalkoisesta Paulinasta olen tehnyt myös kaksi tällaista seinälle laitettavaa amppelia. Mallikuvion otin Makrameen maailma -kirjasta. Ehkä seuraavat amppelit teen perinteisemmät roikkuvat.

Pihamaalla ollaan saatu haravoinnit tehtyä, mutta vielä ollaan pidetty lintulauta paikoillaan ja on ollut tosi mukava seurata lintujen touhua. Paljon niitä on siinä ollut ja näemmä saa ruokkimista vielä jatkaa, kun viime yönä oli tullut märkä lumikerros maahan ja aika kylmää on luvannut nyt viikoksi eteenpäin.

Eilen vietettiin äitienpäivää, mutta se vietettiin kotona omalla porukalla. Omalle äidille lähetin pienen paketin, johon laitoin mukaan nämä villasukat ja ristikkolehden kortin lisäksi. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)

Humahtanut huhtikuu

Niin se on huhtikuukin jo loppupuolella ja viimeisimmän kirjoituksen jälkeen onkin sitten eletty tätä karanteeniaikaa. Itsellä se ei kauheasti ole muuttanut elämää, kun olen elintarvikekaupassa töissä, mutta tietenkään muuten en ole ollut toisten ihmisten kanssa tekemisissä. 

On meinannut vähän naurattaa, kun joka paikassa toitotetaan kotoilusta, ja itse saa tehdä täyttä päivää töissä, eikä leppoisasta kotoilusta tietoakaan. Sen verran olen kotona kuitenkin saanut hommailla, että tein makramee-tekniikalla käsilaukun. Tytär oli sen ohjeen joskus viime syksynä linkannut minulle ja nyt vihdoin kaivoin sen esille ja jaksoin ruveta tekemään. Minulla oli Paulina-kudetta siinä ja se oli mielestäni paksumpaa, kuin ohjeessa, joten langat ei ihan riittänyt samaan kuin ohjeessa.

Ja tuosta Paulina-kuteesta ei saa nätisti noita hapsuja auki, niin ne jäi nyt vähän miten sattuu hapsottamaan.

Kiva oli taas vaihteeksi tehdä makrameeta ja makramee innostus jatkuu vielä. Samalla minulla on koko ajan ollut yhdet lapaset tekeillä, mutta kun on kirjoneuletta, niin vähän hitaammin valmistuu. Niillä ei kyllä ole kiire, kun ajattelin jouluksi saada valmiiksi :)

Pääsiäisenä meillä oli vanhimpien tyttärien kanssa skype-kahvittelut, kun ei olla pitkään aikaan livenä nähty. Ja kahvittelu venyikin sitten yllättäen melkein pari tuntiseksi. Meille tänne kotiin leivoin kinderkakun Kinuskissan ohjeella ja kyllähän se oli herkkua. Varsinkin kun nyt alkuvuosi on mennyt vähän vähemmällä herkuttelulla.

Sitten innostuin yhtenä viikonloppuna kokeilemaan pataleipää, ilman pataa kuitenkin. Tämä ohje oli kaurapataleivälle ja kyllähän se yhden päivän aikana hävisi parempiin suihin eli sitäkin voisi ehdottomasti useammin leipoa. Ohje löytyy täältä. 

Kovasti on jo kevät saapunut tänne meidänkin korkeuksille ja viime viikonloppuna käytiin ajelemassa miehen ja kameran kanssa ja yritettiin pongailla lintuja. Lopulta päädyttiin peltoalueelle, jossa oli iso parvi joutsenia ja vielä ihan tien vieressä.

Samalle pellolle laskeutui parvi hanhia, vähän kauemmas joutsenten taakse. Ja viereisillä pellolla nähtiin vielä töyhtöhyyppää ja kuovia, eli ei ihan turha reissu. Se tienpätkä oli vissiin lintuharrastajien tiedossa, kun meidän lisäksi siellä oli pari muutakin autoa yhtä aikaa. Ja jonkun maatilan lapset oli siellä tien laidalla myymässä termarikahvia ja pullaa. Meinasi vähän naurattaa.

Nyt täällä on ollut kovinkin vaihtelevaa säätä. Tällä hetkellä ollaan plussan puolella, mutta jostain syystä sataa rakeita ja lunta. Onneksi maa on jo sulana, joten lumikin sulaa samantien. 

Oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja Vappua, kaikesta huolimatta,
ja pidetään huolta itsestä ja toisistamme :)

Talvilomailua ja yhdet sukat

Me ollaan miehen kanssa vietetty tämä viikko talvilomaa. Viime sunnuntaina lähdettiin Rukalle, mutta ennen sinne menoa käytiin Posiolla tutustumassa Korouoman jääputouksiin. Kierrettiin rengasreitti, noin viisi kilometriä pitkä ja siinä oli kivasti nousua ja laskua, rotkossa kun kerran oltiin. Meillä oli nastakengät ja kävelysauvat mukana ja niillä pärjäsi aika hyvin. Joissain kohdin polut oli niin jäässä, että niistä oli oikeasti laskettu pyllymäkeä, mutta niinpä sinne oli sitten mudostunut myös kiertopolkuja, joita pystyi käyttämään. 

Suosittelen ehdottomasti käymään, jos on mahdollisuus. Siellä oli todella upeita jääputouksia, eri kokoisia ja eri värisiä. Yhdessä oli jopa opastettua jääkiipeilyäkin, minkä minä kyllä jätän mielellään väliin.

Kierroksen loppupuolella oli sopivasti nuotio/laavupaikka, mihin jäätiin syömään evästä. Siinä lenteli myös aika kesyn oloinen kuukkeli, joka tuli siitä viereiseltä penkiltä hakemaan itselleen herkkuja.

Sen verran mielenkiintoinen paikka oli, että tulee varmasti käytyä myös kesällä.

Korouomasta ajeltiin sitten Rukalle hotelliin yöksi ja seuraavana aamuna lähdettiin huiputtamaan Valtavaaraa. Lähtöpaikka meinasi ensin olla hakusessa, mutta sitten päästiin reittiin kiinni. Mittari oli nollassa ja tuuli oli puhaltanut lunta polun päälle, olimme siis edelleen liikkeellä jalkaisin, ei suksilla, ja matkan edetessä rupesi räntää ja lunta satamaan enemmän ja vähemmän. Siitä tuli kyllä ikimuistoinen reissu. 

Laavulta lähdettiin ylös kohti Valtavaaran huippua ja oltiin se loppumatka ylös ensimmäiset kulkijat sille päivää. Polku oli peittynyt lumesta ja välillä merkkikepitkin oli lumen peitossa tai lumikinoksen takana tai muuten vain hukassa. Onneksi meillä oli kävelysauvat, joilla pysty kokeilemaan missä polku kulki, mutta useamman kerran humpsahdettiin yli metrin syvyseen hankeen. Ja sitten kun vielä tuuli heitti välillä vaakatasossa räntää silmälasit täyteen, niin ei aina ihan naurattanut. Jälkeenpäin kylläkin.

                                                

Lopulta päästiin Valtavaaran huipulle, jossa tuuli oikeasti kovaa ja räntää satoi oikeasti vaakasuorassa. Siinä jäi suunnitellut valokuvaukset vähiin. Piti ihan miettiä, että mistä suunnasta voi kuvia ottaa, että ei kamera kärsi. 

Loppumatka olikin sitten alaspäin ja se sujui joutuisasti. Lähellä olevassa kodassa meinattiin paistaa makkaraa, mutta siellä oli ollut ovi auki ja nuotiopaikka ja puut oli kastuneet, eikä niitä saatu syttymään, vaikka useampi sitä yritti. Niinpä tyydyttiin teehen ja leipään. Sinne Valtavaaralle oli tämä meidän paluureitti nopeampi ja helpompi ja moni tulikin sitä kautta sinne ja siinä olikin helposti seurattava polku. Lopulta kun päästiin takaisin alas ja parkkipaikalle, niin mentiin paistamaan makkarat laskettelurinteen juurella olevaan taukopaikkaan. Ja hyvältähän ne maistui sellaisen kierroksen jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdettiin vielä käymään tutulla paikalla Myllykoskella. Koski on ensimmäinen etappi pienellä Karhunkierroksella, mikä me käytiinkin viime kesänä kiertämässä. Siellä oli taas nastakengät tarpeen, kun alussa oli useampaa nousua ja laskua ja portaikkoa, jotka oli ihan jäässä. Onneksi sielläkin oli tehty kiertopolkuja, mitä pitkin pystyi helpommin kulkemaan.

Myllykoski pauhasi komeasti näin talvellakin. Ja siellä myllyn sisällä syötiin vielä evästä ennenkuin lähdettiin kotimatkalle.
Kiva reissu kaiken kaikkiaan. 

Oli minulla siellä matkassa myös sukkakutimet ja hotellilla niitä välillä sain kudottua.

Kuvion otin omasta päästä ja nämä on menossa lahjaksi tässä kevään aikana. Tänään sain ne valmiiksi ja lanka on seiska veikkaa ja sukkien koko 36.

Nyt on loma vietetty ja huomenna olisi aamulla kuudeksi töihin meno. Kovasti ollaan seurattu tätä koronakohua ja kyllähän se meidän työhönkin isosti vaikuttaa. Mutta päivä kerrallaan on menty ja tuntuu ohjeet muuttuvan monta kertaa päivässä, niin niitä sitten seuraillaan. 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja pidetään itsestä ja toisista huolta :)